Älä murhetu murmel

Kelpaa ny pötkötellä. Kamala olotila, vaikka kuvassa hymyjää. Onneksi kasin aamuja maanantaisin ei oo aina. Tai sitten uninen pää kaipaa jo lomalle.

Mua lahjustettiin viime viikolla heti urakalla. Tuli postissa kuvaa ja korttia, naapurista herkkuja ja kämppikseltä runokirjaa. Ja aivan syyttäsuotta! Viime viikon parhaat hetket tuli loistavista oivalluksista Heli Laaksosen runoista. Mutta miten voikaan niin vieras murre sykähdyttää niin paljon? Sepä se. 

Onneksi tää ei oo sisustublogi. Muuten ei tätä vinoa arkikuvaa kannattais julkasta. Paitsi että ilmaiskalusteita ja kaikkea! Eikö se oo in?

Kehtolaul

Älä murhetu murmel,

mää näytän sul kuin piän karhu o,

klasipurkin kyljes kuva vaa,

kui sää simmost olet peljänny?

Jollet uletu,

kurkotan sul paperinkeräyslaatikost

kaik parhama eilise lehre,

luven otsiko ääne ottalampun valos.

Vein takapihal 

su iltapissakuuse alaoksal kultapallon killuma,

voit siin suhistel

ja kattel kimmellyst.

Älä murhetu murmel,

olet nii matalaki ettet korkkialt putto.

Nyy putto une.

Maat näkyvis,

ei murhei.

H.L.