Jemma jemmar jemmade jemmat.
Sarjassamme aikuisuuteen astumisessa, huomaan olevani osa suurta byrokratiaa. Voi sitä paperin määrää, jota aika ajoin olisi myös hyvä jemmata. Vaan jemmauksen mestarilla on monia jemmoja, joissa erinäiset asiakirjat ja muut paperit pääsevä loppusijoituspaikkaansa mappiin ö-x vasta vaihtelevan ajanjakson päästä.
Alitajuntani on näissä kuitenkin kohtalaisen kehittynyt. Jemmaan tärkeitäkin papereita ympäri kämppää ilman, että unohdan maksaa laskuja tahi hoitaa asioita. Vaan alitajuntani on myös joustavainen. Se ei muistuta työtajuntaa turhan usein, vaan antaa aisaparinsa himmailla rauhassa, kunnes sopiva pomminpurkuinspiraatio tai eräpäivä lähestyy. Kuulun siihen klaaniin, joka ei maksa laskuja heti, kun ne kolahtaa postiluukusta. Lasku saattaa olla avaamattomana, mutta noteerattuna, jemmassa x viikonkin. Yleensä sitä kerryttää läjän laskuja ja maksaa itsensä köyhäksi kertaheitolla. Laskujen maksaminen on nääs ehkä yksi epämiellyttävistä toimenpiteistä. Ja kun suorittaa tämän inhottavuuden tarpeeksi harvoin, ei tarvitse ällöttyä niin usein. Kätevää, eikö! (Tarkka lukija voi myös ymmärää, että eräpäivillä, palkkapäivillä ja laskunmaksuinnolla on jokin yhteys.)
Niin ja se byrokratia. Jemmaan aika hurjan määrän kaikkea säilytettävää joko keittiön nurkkaukseen, kirjahyllyn kirjojen päälle, kalenterin väliin, tietokoneen viereen laatikoiden väliin tai lattialla olevien säilytyslaatikoiden päälle. Oon näissä aika pro. Niihin sitten tyytyväisenä kerrytän reseptejä, lukuisia matskuja ja ideoita töihin, palkkalappuja, sijaislappusia, maksamattomia laskuja...kyllä näitä aina löytyy.
Mutta tänään ei innostanu siivoaminen eikä jumppa, koska poskissa muhii sellaset pöpöt, että hyvä, kun ei räjähdä. Otin itteä niskasta kiinni ja rei'itin, mapitin, järjestelin, lajittelin, roskitin ja tyhjensin. Lopputulos: jemmat tyhjennetty. Seuraava samanmoinen luultavasti parin kuukauden päästä ellen yhtäkkiä innostu laittamaan papereita suorilta uudenkarheaan mappiin.
Oonko ainut jemmari?
Et ole ainoa jemmari - myös minun on myönnettävä että jutussasi kuvailemat tilanteet ovat minulle arkipäivää. Laskujen maksaminen on vaan niin vastanmielistä puuhaa ja sitä kyllä venyttää aina viimeiseen mahdollisuuteen saakka. Tarkistan yleensä laskun eräpäivän ja ajattelen huolettomana: vielä niin monta päivää eräpäivään, onhan tässä aikaa. Lasku lojuu kirjekuoressaan ties missä tai netpostin viestilistassa ja kuinka ollakaan, laskun eräpäivä juolahtaa yhtäkkiä mieleen. Sehän piti maksaakin! Joskus on kyllä tullut maksettua laskuja eräpäivänkin jälkeen. Hengissä on selvitty.
VastaaPoistaTervetuloa kerhoon! Se oivallusmuistutus lähestyvästä eräpäivästä saa kyllä kylmän hien pintaan...ja saa kyllä mennä aika hyvästiki yli eräpäivän ennen ku ulosottomies kolkuttaa oveen!
VastaaPoista