Viikolopun viisaudeksi on koettu vanha totuus (perjantai klo 23): se on kuule sellanen asia, että ruokarytmi se vasta turvallinen rytmi on. Ja se ei katkea, jos sitä ei ite katkase. Aamulla sähläsin jo ensimmäisenä pannaria, josta jo illalla haaveilin. Kun virkeänä suunnittelee, jaksaa aamulla toteuttaa! Ja vaahterasiirappia, ah.

Eilen en pistäny päivänvalon aikaan nokkaani ulos. Se meni siinä höpöttäessä, yllätysvieraitten kanssa kaffitellessa ja käsi koukussa. Tänään tilanne meni melkeen päinvastaseksi ja heti aamusta rynnättiin kokeilemaan järvenjäätä. Talsittiin perinteinen muutaman kilometrin matka Rehjan-saareen ja jo arska mollotti. Nyt tuntuu poskissa viikonlopun naurut ja aurinkoinen viima!

Aamulla kasiksi, hop hop herätys!