lauantai 20. elokuuta 2011

"Tänään syödään hyvää ruokaa!"








Maaviljeliä on tänä hyväl pääl.
Ajele traktorilas suuri kaunei ympyröi pellol ja hakke vaimon kattoma.



Reilu viikko emäntänä on syynä blogihiljaisuuteen. Että sinäkin vanha mursu, joka osaat jo ellun kello -runon ulkoa, voit opetella nyt uutta värssyä ja laittaa hatun kiertämään. Mummulassa on niin täyttä elämää. Tiijättetkö, ku herää aamutuimaan, niin pappa on jo keittäny ensimmäiset kaffet, levittänyt hesarin kuivumaan uuninpankolta roikkumaan ja ilmottaa, kuinka monta milliä on satanu yön aikana vettä. Tiedonjanoinen tai yhtälaill janotonkin saa myös tietää, paljonko on yöllä kylmimmillään ollut ja mitä hurjia uutisia maailmalla on tapahtunu. Ja tämä kaikki vain sillä, että konkoilee portaat vintistä alas! Mummu hipsuttaa nilkkapituisessa, keltapallollisessa, yömekossaan keittiöön, nojaa kyynärpäällä apupoydän kulmaan ja napsauttaa veenkeittimen päälle. Mummu vilkasee, mitäs se talon nuori emäntä touhuaa, istahtaa soututooliin ja tuumaa minun mehustustouhuista, että: "tuohan sujuu kuin luomistyö uusissa liinavaatteissa".

Mehumaija hurisi joka päivä ja tulihan sitä ihanaa karviaismehua. Ja puna-viher-mustaa ja pelkkää mustaherukkaa ja puna-mustaa ja mitä lie. Iltasin pappa käy kulkemassa tilukset läpi, kurkkaa sademittariin ja kirjaa lämmöt ja sateet ylös. Kopauttaa ilmanpainemittaria saadakseen oikean tiedon ja tuijottaa taskulampun avulla sähkömittaria. Tarkka kirjanpito se olla pitää! Toisinaan on ihaninta herättää mummu päiväunilta syömään ja kattoa, kun pappa hymyillen koppaa vaimonsa halaukseen. Rauhalassa ei ole halivajeita.

Katoavia kansanperinteitä siirretty. Mummu opetti, miten tehään parasta karviaishilloa ja sienipaistosta. Anto tarkkoja ohjeita kikkutuolista ja nuor' emäntä oppi. Siinä vaiheessa, ku mummulan tupa alko tuntumaan koko kylän eläkeläisten päivätoimintakeskuksena ja kaikki höysti yhteen ääneen, kuinka nuorelle emännälle tulis löytää kylältä isäntä - alko tuntumaan kaupunkilaiselo yllättävän kutkuttavalta. Vaan nuor' emäntäpä asetti mummuille vaatimuksen, millanen tilallinen isännän tulis olla. Ei mitä eikä ketä tahansa! Meinas ihan naurattaa kuunnella toisten huolta.

"Tulee Kannuksesta muutakin kuin wurstia..." Käytiin vähän laittaan jalalla koriaksi kaverin maisterispapereiden puolesta. Ja saatinpahan elokuun siniset tähdet! Lyhtyjä, mielettömät appeet ja laatuseura.




Nyt kotikotona olemassa. Äskön ovenraosta kurkkasi Okko kaks vee ja huusi PÖÖ. Huomenna sen veli saa meillä nimen. Aika mahtava seurata pikkujätkän touhuja ja nyytin tuhinaa.

p.s. Yks aamu Keskipohjanmaan mukana tuli lukujärjestys. Pappa oli riemuissaan, kun vielä tällä iällä saa lukkarin! Nyt se komeilee Rauhalan jääkaapin ovessa ja ku ens viikolla mummu huokaa "mitähän me tänään syötäisiin..", niin pappa voi vastata rauhassa perinteisesti "hyvää ruokaa" ja kattoa lukujärjestyksestä päivän ruoan. Ja mummu halas tiukasti, kun esittelin lukujärjestyksen.




3 kommenttia:

  1. Oioi! Aivan paras teksti. Tuli niin ikävä mummulaan!

    - m

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava käydä mutka tarinan mukana mummolassa....askarruttamaan vaan jää tuo "luomistyö uusissa liinavaatteissa" :D
    -E

    VastaaPoista
  3. Kielikuvat vaatii aina vähän luovuutta. Saa melkeen ite päättää, mitä sillä tarkotetaan :D vähän niinku itsepalvelu!

    VastaaPoista