Ja vihdoin!

Huoh hiljaisuudelle.

Meinasin jo olla elvyttämättä tätäki nurkkausta, mutta sepä taisi ollakin vaan kesäloman viettoa ihan totaalisesti, kun ei koneella istuminen innostanu laisinkaan. Viimeisin päivitys on kesäkuulta, heinäkuu näemmä meni fiuu vain ja nyt onkin jo elokuu. Elokuu on oikeastaan melkeinpä mukavin kuukausi. Miettikääpä nyt: kesää on vielä kuukauden verran virallisesti jäljellä, päivät lämpimiä ja illat tummansinistä täynnä. Elokuussa on jo vähän aavistuksen verran syksyn haikeutta, mutta silti voi nauraa räkäsesti niille, jotka joutuvat raahautumaan sorvin ääreen. Lukijoita pyydetään kuitenkin ottamaan huomioon se tosiasia, että kirjoittaja itse viettää ehkä viimeisintä elokuuta, jota voi kuvailla edellämainituilla tekijöillä. Vuoden päästä elokuu (voi) tarkoittaa jo raahautumista totisiin töihin, kumppareita ja auringon näkemistä kesän aikana pestyjen koulun ikkunoiden läpi. Näitä aatellessa tulee mieleen, ettenpä mitään huonointa kesää valinnu lonkan vetoon! Harvoin saa nauttia näin pitkästä toimettomasta ja aikatauluttomasta elosta.

Tässä yks päivä olin jo suhteellisen varma, että oli perjantai. Hihkasin sen kaverille tosissaan tietäväisenä, että kerrankin oon aikataulussa! Se oli torstai sillon. Onneksi onki sellanen olo, että ei tiedä - eikä oo väliä - onko tiistai vai lauantai. Yhtä kaikki hyvää oloa ja tyytyväistä mieltä. Voikohan stressitaso mennä miinuksen puolelle? Nääs sellainen olo on nyt.

Kesäkuun jälkeen kerkesin olla riparilla isona pahana sutena viikon, mummulassa toisen mokoman, kotona muutaman yön ja melkeen kaks viikkoa reissun piällä. On nyt testattu valtion rautatien kalustoa het' niin, että oisivat melkeen minulle saanu maksaa testikäyttäjän palkkaa! Vaan hyvinpä toimivat ja veivät ensin Kuopioon, sieltä Jyväskylään, josta taas Turkuun, kunnes löysin itseni välillä Raumalta, sitten menin Helsinkiin ja viimesenä vielä Tampereelle.

Reissusta ois kyllä vaikka mitä kerrottavaa ja näytettävää, mutta säästetään toki toiselle päivää. Nyt kun on päivän urakoinu (syöttäny sorsia, tehny ja syöny pannaria ja hoitanu arkea kuntoon maksamalla todellisesta elämästä muistuttavia laskuja) nii tuntuu aika mukavalta painaa pää omaan tyynyyn.

Ja voin hiukan paljastaa, että ittensä kanssa vietettyyn laatuaikaan kuuluu myös pari, ihan vaan muutaman kerran soitettua, joululaulua...ah.