Ellun kello.

Eipä näy kuvassa Ellun sello,
kädessä onkin uusi kello.

Totta!

Mummukello sen olla häätyy,
Turust' ja torilt' hän siihen päätyy.
Yritti mummu tingata kymppiä vaan,
mut hiluilla vähäisillä sen hältä saan.
Lempparikello tikittää,
omistaja höpöttää ja sipittää:

jos mummukelloa lähtis mummulassa käyttään,
alkais se todellista arkirytmiä näyttää.

Oon ehkä epäitsekurisin ihminen näissä kesäesseissä, mitä maa päällään kantaa. Neljä päivää oon kirjotellu, toisen oon saanu kutakuinkin valmiiksi ja toinen ehkä vähän yli puolessa välissä. Mutta se työn tuska! Se menee mukavuudenhaluisella kutakuinkin näin:

Aamuherätys muka ihmisten aikoihin yheksän-kymmenen korvilla. Hesari ja aamusumppi kestää noin kolme varttia. Kone auki. Face ja muutama blogitarkistus. Jossain vaiheessa pieni omatunto alkaa naputtaan ja word auki. Kirjojen kahlausta, orientoitumista ja lueskelua. Tehokasta työskentelyä 20 min. Ensimmäinen repsahdus: yhtäkkinen siirtyminen pianon ääreen ja soittamista noin 20 min. Omatunto kop kop ja kirjoitusspurtti. Ohhoh, ruokatauko! Nettisurffailua. Katoppas, otanpa muutaman hömpötyskuvan blogiin (noin 30 min). Luvatonta blogipäivitystä. Kirjoitusspurtti. Lakisääteinen päiväkahvi! Nii ja ehkä pienet torkut. Jos vähän kirjoittais vielä. Mutta kaupassa pitää keretä käymään! Ja ku vielä kaveri soitti, että tulee käymään. Passaa. Viimeinen kirjoitusspurtti huonoin tuloksin. Ja onneksi huomenna on uusi, tehokas työpäivä. Lopputulos: 2-3 sivua, aika 5-10h. Maailman epätehokkainta ajankäyttöä.

Lähen kohta mummulaan taas ehkä viikoksi. Maalaisilma tekee jo terää! Oon koko viikon nukkunu niin superhuonosti, että vois jo vähän parempaa unta saaha palloon. Nyt meen vielä varalta kurkkaan muutaman silmälasiliikkeen.

Tuo beige neule on muuten Maura se sun ikivanha Veromodan. Oisko ehkä oikeestikin kymmenen vuotta vanha? Oon tähän asti aina yrittäny alkaa käyttään sitä ja enkä oo koskaan kuitenkaan heittäny sitä pois. Ja nyt nasahti - loistava hurtuuki!