maanantai 22. elokuuta 2011

He.



He ovat Turust. Maksoin itseni kipeäksi vaihtamalla heidät viiskytsenttiseen. He ovat samanlaiset kuin mummulassa ennen tuvan katon maalausremonttia, jonka jälkeen heitä alkuperäisiä ei ole enää näkynyt. Nämä alkuperäisasukkaat olivat tosin ruskeat ja sijaitsivat peilin molemmin puolin. Ja heidät oli kuulemma voitettu vanhemmanväenkerhosta vuonna nakki. Ja että Pirkkolan Pirkko kuka lie oli tehnyt ensin yhden, mutta mummun voittaessa mokoman oli tuumannut, että kyllä sille kaveri täytyy saada, jotta peilin ympärille sopivat koristukset ovat paikoilleen kelpoiset. Missä lienee nyt, mutta minullapa on yhdet toiset moiset.


Seuraava urotyö kohdistuu heidän kiinnittämiseen. Kiviseinät ja ripustuskoristeet ovat huono yhdistelmä, joten luovuus vähien koukkujen kanssa on kukkinut kera erinäisten teippien, nuppineulojen ja siimojen.

Ja uskallakin koskea siihen keittiön kangashökötykseen!

3 kommenttia:

  1. toivotaan ettei käy samalla tavalla ku sille sun taululle, tai jos käy ni älä ainakaan päästä nooraa laittamaan niitä takasin seinälle :P

    VastaaPoista
  2. Ei ollu ennää seinällä ku viimeksi kävin. Ilmeisesti teipit pettäny, tai kaisa on sorkkinu heti ku sinun silmä on välttäny. =)

    VastaaPoista
  3. Jonna: Sanos muuta. Mulla on vähän liikaa vaarallisia esineitä ja paikkoja nuille junnuille.

    Anonyymi: Tai siis minähän saan aina ajantasaisen reportaasin siitä, keitä huoneessani on käynyt. Murisen aina, kuka sängyssäni on nukkunut, kuka puurokulhostani on syönyt, kuka tuolillani istunut? Puolisko on syytön - siitä olen varma. Vieraat aina vähän epäilyttää. Onneksi siis kirjoitit ilman nimeäsi, olisin saattanut vaikka suorilta ampaista ovellesi vaatimaan kakspuoliteippiä!!

    VastaaPoista