Tänä jouluna.

Tänä jouluna en...

...aloita joululaulujen laulamista vielä elokuussa. Mutta kesäkuussa lauletut joululaulut eivät suinkaan poista sitä mahdollisuutta, ettei niiden laulamista voisi aloittaa esimerkiksi lokakuun loppupuolella. Tänä jouluna en aijo riivata kanssaeläjiäni jatkuvalla pianonpimputtamisella. Silti kerran pari soittelutehetkeä päivässä pitää pianon aika mukavassa vireessä sekä ennen kaikkea ala-, ylä- ja molemmat seinänaapurit hyvässä valmiustilassa tulla kylään. Tänä jouluna en myöskään kiusaa sisarruksiani ainaisella mankumisella: lauletaanko kaksiäänisesti tai mites ois pieni yhteislauluhetki, jookos? Toisaalta, jos nyt kun kaikki lukuisat perheenjäsenet kokoontuvat saman katon alle, mikä sekin on akustiikaltaan juuri sopiva moiseen harrastustoimintaan, jättäisin oivan tilanteen hyödyntämättä, voisi ensi vuonna harmittaa.

Tänä jouluna en aloita fiilistelyä liian aikaisin. Onneksi minun mittakaava fiilistelyyn on hyvinkin laajaa sorttia enkä ole turhan ranttu, jos jo ruskan aikaan sattuu muutama kiva joulujuttu eteen. Tänä jouluna en osta yhtään joulukoristetta. Paitsi niitä kahta ihanaa joulutähtikoristetta en voinut jättää sinne söpöön savonlinnalaiseen putiikkiin, sillä jos jokin kaunis kutsuu luokseensa (siis ne koristeet, en minä), on silkkaa hulluutta jättää kuuntelematta tätä harvinaista ääntä. Muiden vuosien kaltaisesti tänä jouluna pysyn joulukoristelussa kohtuuden rajoissa. Otan huomioon, että kaksiossa(-mme)ni asuu myös toinen osapuoli, jolla on yhtälainen oikeus vaikuttaa siihen, mihin katseensa kohdistaa abaut joka ikinen aamu ja ilta. Onnekseni kämppikseni on jalo ja omistaa laajan syrämen, johon mahtuu yksi fiilistelyyn hurahtanut hempukka, joka kuvittelee loihtivansa sokeritoukkien täyttämästä kerrostaloasunnosta upean sisustuslukaalin, josta kaikki nauttivat yhtä paljon. Kuitenkin joulu alkaa kuulemma joka vuosi aina aikaisemmin ja eihän ilman joulukoristeita ole joulua, eihän? Tänä jouluna en tee muuta kuin tähditän oman soppeni, ripottelen kynttilöitä ympäriämpäri ja yritän joka päivä asetella huonosti paikallaan pysyvää, mutta ah niin kaunista marjaköynöstä ikkunalaudalle. Eihän se ole vielä mitään.

Tänä jouluna en osta lahjoja. Mutta jos ostankin, niin ihan vain muutaman, pari kolme, niille tärkeimmille. En myöskään toivo lahjoja, sillä tavaramäärästä päätellen hamsteri on jo haalinut jokseenkin tarpeeksi muuttoystävällistä omaisuutta ympärilleen. Toisaalta olen huomannut vahvuudekseni ostaa itselleni lahjoja, joista iloitsen yllätyksellisyyteen nähden melkoisesti. Ei joulusta tule joulu ilman itse ostettuja, siskon lahjapaperiin käärimiä ja näin todella jännitysmomenttia nostattavia lahjoja. Ja sitä paitsi, mitä minä sitten tekisin jo niille muutamalle ihanuudelle, jotka nyt jo odottavat minua sukkakorin perällä?

On oikeastaan helppo luvata, etten tänä jouluna ripusta joulutähden lisäksi yhen yhtä jouluvaloa minnekään. Sen homman on hoitanut äiti-armas, joka on näemmä siirtynyt nykyaikaan ja korvannut vanhat, pienet tuikkuvalosarjat uusilla led-valosarjoilla, jotka kieltämättä on vanhoihin verrattuna melko kalvakkoja. Liian valkoisia sanoisin, mutten voi silti kieltää, etteikö olisi ollut ihanaa tulla kotiin tänään, kun koko piha-alue välkky pienistä valoista. Kotonakin osataan tunnelmointi!

Oikeastaan meillekään ei olisi tarvinnut laittaa valoja ikkunalaudoilla oleviin kanerva-havu -laatikoihin, koska naapurin jouluvalot loistaa onneksemme meille asti! Mikäs sen ihananpaa kuin sininen valokaapeli, jokoa välkkyy epätasaisen rytmikkäästi ja taukoamatta. Onni, että äänieristys toimii niin hyvin, etten voi korvat höröllä kuulostella, minkä biisin mukaan se sykkii.

Jouluruokia en tee tänä jouluna yhtään. Kaupan laatikotkin on aivan jees, mutta mitäpä sitten, kun ei olekaan punajuuri-aurajuusto -paistosta? Sitä riskiä en ota, että joulupöydässä tulisi kademieli. Kohtuudessa pysyn varmasti. En osta juustoja lainkaan...vaan luotan äidin ostokykyyn. En halua kuitenkaan, että loppiaisen tienoilla naapurin Pertsa keihästää minut kinkkuna pakkaseen odottamaan tulevaa joulua, joten tyydyn haaveilemaan vain parista sinihomejuustosta, muutamasta hyvästä goudasta, castello white:sta, vanhasta kunnon rambolista, mustasta pekasta, brie-juustosta ja ehkä taco-tuorejuustosta sekä appelsiini-tuorejuustosta suolakeksin päällä. Alle vain piparia ja paria voileipäkeksiä ja omenaa. Pitäähän jouluna muistaa terveellisyys ruokavaliossakin.

Pipareita, pikkuleipiä ja torttuja jää joka vuosi yli, joten tänä jouluna en sorru samaan kierteeseen kuin edellisinä vuosina. Onneksi piparitaikinaa voi tehdä vain pikkuriikkisen annoksen, joka nyt jo odottaa jäähtymässä. Valkosuklaa- ja normisuklaapikkuleivät ovat kyllä rapsakka vaihtoehto tutulle ja turvalliselle jouluhedelmälle: suklaalle. Ei niistä kannata joustaa! Kinkkuhommat jätän suotta surutta muille, mutta kieltämättä sitä tuoksua ei voi vastustaa, kun aamulla herää ja kinkun tuoksu täyttää keittiön.

Tänä jouluna lupaan olla nauttimatta liikaa, sillä jouluhan tulee joka vuosi. Silti...tämä joulu on ilman muuta ainutlaatuinen. Ja niin oli viime joulukin ja sitä edellinen ja sitä edellinen. Tätä joulua ei tule toistamiseen niin ehkä on silti turvallisinta nautti siitä satarosenttisesti, ilman mitään lieviä ilmaisuja ja low fat -versioita. Voip' olla, että tunnelmaa ei kannata päästä kattoon asti, mutta minkäs sille voi, jos nyt jo ajatus joulusta ja ihanista ihmisistä ympärillä hykerryttää.

Niin...enää 21 yötä h-hetkeen. Onneksi olen miettinyt jo tarkkaan, mitä en tänä jouluna tee.


Tulipa muuten nälkä. Täytyy lähtä kurkkaan, josko adventtitonttu olisi jättänyt pari palaa brietä jääkaappiin.