Taas ja taas löydän jotakin sellasta, josta voin sanoa parasta. Pitäis oikeestaan alkaa käyttään vähän enemmän vaihtelevuutta ilmaisevia sanoja, mutta köyhä sanavarsto mikä köyhä. Jos on paras, niin se vaan on paras. Mutta asiaan. Loman tunnistaa kyllä siittä, että rytmi heittää ihan häränpyllyä. Onpas siinäki muuten sanonta, liekö Reisjärveltä peräisin. Yöllä yhen jälkeen on mahtavaa aikaa alkaa ratkomaan yhestä punhilkka-takista (hox) olkatoppauksia TAI uppoutua sinne Interneetin ihmeelliseen mualimaan TAI esim. vaan tyytyväisenä kutoa sukkaa viltti harteilla ja rupatella toisella sohvalla loikoilevan äitimuorin kanssa. Ero meissä kahdessa (se vähäinen) oli kuitenkin siinä, että toisella oli aamuksi töihin. Heh. Vaikka eipä siinä, se toinen joutu silti heräämään, kun halusia autonsa käyttöön päiväksi. Velvollisuudet suoritettu tältä joululta. Vaikka eipä ne kyllä velvollisuuksia ole, mukava muistaa ja ostaa jotain pientä! Aloin tuossa miettimään, että on harvassa se lahja, jota en ole miettinyt ees pikkuriikkisen etukäteen. Ideanpoikanen muhii jonkin tovin mielessä, sitten vähän shake shake ja lopputulosa kävelee vastaan jonku putiikin tahi es-marketin hyllyltä.
Mutta niin se paras. No, se on sitä, kun tsippailee yksin kaupungilla ihan rauhassa aaaaivan omissa ajatuksissa ja huomaa nauravansa ääneen. Omat jutut, parhaat jutut! Ja sitä kun ei ite huomaa välttämättä, että lompsii menemään hymy korvissa. Kerran kaveri oli huomannut, kun olin kipittänyt ikkunan ohi aivan ku naantalin aurinkona ja tuli jälkeen päin tiedustelemaan syytä moiseen iloistukseen. Piti sillon ihan miettiä, mikähän tilanne se oli ollu. Sitten muistin, että niinkin erikoinen, että pidennetyn syysloman jälkeen oli mahtava palata takaisin Kajaaniin, iloisemmalla mielellä, keveämmällä askeleella. Oli siinä iloa hymyyn jos toiseenkin.
Jottei menis ihan liian vilosoohviseksi hölynpölyksi, mummo muistaa aina lohkaista jotain ainakin minulle sopivaa:
Mutta niin se paras. No, se on sitä, kun tsippailee yksin kaupungilla ihan rauhassa aaaaivan omissa ajatuksissa ja huomaa nauravansa ääneen. Omat jutut, parhaat jutut! Ja sitä kun ei ite huomaa välttämättä, että lompsii menemään hymy korvissa. Kerran kaveri oli huomannut, kun olin kipittänyt ikkunan ohi aivan ku naantalin aurinkona ja tuli jälkeen päin tiedustelemaan syytä moiseen iloistukseen. Piti sillon ihan miettiä, mikähän tilanne se oli ollu. Sitten muistin, että niinkin erikoinen, että pidennetyn syysloman jälkeen oli mahtava palata takaisin Kajaaniin, iloisemmalla mielellä, keveämmällä askeleella. Oli siinä iloa hymyyn jos toiseenkin.
Jottei menis ihan liian vilosoohviseksi hölynpölyksi, mummo muistaa aina lohkaista jotain ainakin minulle sopivaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti