Adventtitonttu.

Neljäs adventtisunnuntai. Geologintiellä on raikunu neljän pikkutytön riemunkiljahduksia pitkin viikonlopun ja voi että on ollu mukava olla keskellä tohinaa ja touhua, keskellä prinsessaelämää. Tällasesta todella tykkään: talo täynnä lapsia ja aikuisia, kaikki sulassa sovussa ja kaikilla mukavaa. Adventtitonttu oli muistanu tänä sunnuntaina kaikkia taln lapsukaisia, itsenikin mukaan lukien. Adventtitonttuhan hiipparoi aina jokaista adventtisunnuntaita vastaisena yönä, käy kurkkimassa, keitä talossa nukkuu...ja lähtiessä piilottaa tutun kangaspussukkansa. Pussukassa on vuosien varrella ollut aina kirjekäärö, missä Adventtitonttu kirjoittelee kuulumisia, lähettää joko tsemppi- tai lieviä huomautusterveisiä meille lapsille. Joskus se oli kuullut meidän tappelevan vähän turhan rajusti, joskus taas kuunnellut koulun joulukirkon peräpenkillä, kuinka kauniisti pikku-Elina soitti selloa. Voi sitä jännityksen määrää, kun adventtiaamuna sai alkaa etsimään pussukkaa, jossa oli aina jokin yllätys. Joskus pikkuiset suklaapukit kaikille, joskus taas joulukuusen koristeet. Tänään pikkuiset prinsessat saivat ihanat pinniparit ja karkkilaatikon lahjapaperiin käärittynä. Minä ja sisko saatiin mukavat piparkakkumuotit. On kämpille nyt kameli- ja akkamuotille vähän laajennusta!

On makia herätä aamulla, nostaa läppäri sänkyyn ja alottaa aamu lokoilemalla. Mutta mikä nerokas idea löytykään! Kynttilä, joka on valettu valmiiksi kynttilä&jalka -kombinaatioksi. Hävittää itse itsensä eikä ylimääräistä härpäkettä jää lojumaan. Jos hinta ei olis niin suolanen per kipale (alennuksessa 29e) niin pistäisin pukille pikapostilla toivomuksen. Ja toki nuille pitäis olla iso ruokapöytä ja style sisustus ja vähän varallisuutta kyytipojaksi. Ei kiitos sittenkään. Mutta noin niinku teoriassa, kyllä kiitos!