Kolmasluokkalainen syöksyy kohti ja rutistaa vyötärön korkeudelta tiukasti. Kuudesluokkalaisten kevät näkyy kesken tunnin esiin kaivettuina hiusvahapurkkeina ja lievänä sivuluisuna aamuheräämisissä. Opettajanhuoneessa syviä huokauksia, räjähtäviä naurunremakoita ja alkavaa kevätväsymystä. Tulevan syksyn kuviot selkenevät.

Mummu ei moisista tiedä. Pihan penkillä otamme aurinkoa melkein tunnin verran ja mummu on taas niin kartalla kuin vaan voi. Ulkoilma tekee ihmeitä. Taas mummu haluaa, että valokuvaan tätä muoria silkkihuivissaan ja karvalakissaan. Ja minähän kuvaan.

Illalla karkaan kahville kollegan kanssa ja sanon jälleen piut paut lastensuojelutyötä ja lastenpsykiatriaa käsittelevälle viidelle sadalle sivulle .