Tämä pulla on minulle merkki siitä, että selvisin hengissä tästä työviikosta. En kolhuitta, kivutta tai helpolla. Mutta että selvisin. Arkiviikon ja viikonlopuun väliin jäi pullan kokoinen kolo.

Tiukasti katsekontaktin pitävät ykkösluokkalaisen silmät huuruisten uimalasien takaa. Tapittavat luottaen, että opettaja pysäyttää haparoivalla alkeiselällä polskivan pienen vartalon ennen altaan  päätyseinää.

Lentelevät penaalit, hajoitetut tuolit, hurjat puheet, solvaamiset, uhkailut, huutamiset, haukut, itkut. Kipu, tuska, pelko, jano. Aikuisen jano.

Kädenpuristuksia. Anteeksipyytämisiä ja -antamisia. Huokauksia.

Sitten pieni poika kurottautuu ovensuussa päälaelleni, pörröttää aukinaisia hiuksiani ja sanoo: Hyvä ope!