Pimpom. Pimpompimpompimpom. Huutelen postiluukusta 97-v mummuani, josko hän jaksaisi tulla avaamaan oven. Onko siellä joku? Eikö sulla ole avainta? Tule alakautta... Täh? Ohikulkeva hoitaja avaa oven ja siellähän se mummu loikoilee. Sängyssä myssy päässä ja puoliksi hautautuneena isojen tyynyjen alle. Riisun takkini ja istahdan sängyn reunalle. Otan hiirenkorville taitellun virsikirjan mummun yöpöydältä ja aloitan ensimmäisen korvamerkatun värssyn. Ja mummu muistaa. Laulaa mukana tutun matalalla äänellään, tapailee sanoja ja sormeilee tyynyn reunaa virren sävelkulkua mukaillen. 

Äitille halkoja uunin eteen. Isiltä talvipäivälle ihanaa, pitkään muhinutta lammaspataa. Illalla ystäviä. Täyteläinen lauantai.