lauantai 15. helmikuuta 2014



Huomasimme papan kanssa olevamme saman mittaisia. Pappa hymyili korvasta korvaan, nojasi himpun verran eteenpäin ja antoi nenänpäällään omaani pienen sähköiskun. Rapsutan papan tutun tuntoista lapaa ja karheaa poskea. Pappa kutittelee ohimennessään jalkapohjiani ja koppaa kainaloon. 

Illalla seuraan hartaudella toimitettavia rutiineja. Ensin taskulampun kanssa eteisen sähkötaululle. Kirjanpitoon vuorokauden sähkönkulutus. Sitten kopautus ilmapuntariin, kurkkaus lämpömittarin vuorokauden lukemiin ja tärkeät tilastot huolellisesti ylös. Tuulen suunnat, sademäärä, lämpötilat ja kaikenmoiset kulutukset ja tilastot. Kysy mitä vain, pappa kyllä tietää.

Kysyin, muistaako pappa näin lauhaa talvea. Kertoi talvesta 40-luvulla, jolloin oli tammikuussa potkiskellut peltoa ja miettinyt, kylvisikö siihen silloin ruista. 

Saunan jälkeen vanha kunnon Ossuuspankin pipo päähän lämmikkeeksi ja huolellinen taitos korvien päälle. 

3 kommenttia:

  1. Oi Elina ja Elinan kaunis tarinankerronta <3

    VastaaPoista
  2. Kauniseen todellisuuten ei tarvitse paljoa kauneutta lisäillä <3 kiitos kommenteista!

    VastaaPoista