Pelakuut ikkunalla. Viikonlopun istuminen tuntuu jäsenissä. Eilinen koulutuspäivä pisti miettimään. Miettimään eniten sitä, että jos istutetaan 400 opettajaa lauantaina (työehtosopimukseen kuuluvana) koko päiväksi kuuntelemaan luentoja, niin kyllä pitäisi olla asiaa eikä sen vierestä. Vaikka osa oli ihan asiaakin. Erästäkin luennoitsijaa kuunnellessa tuntui aivan kun joku olisi silittänyt käsvartta. Niin hyvältä se tuntui taas kuulla, muistaa, huomata työnsä syvyyden.

Lampaat on pistetty lihoiksi ja tänään päästiin maistaamaan ehtaa lähiruokaa. Ja maistui! Iltapäivän itkut vaihtui loppuillan kestäväksi hymyilyksi.