Aamulla avaan verhot ja katselen, miten pullakuski peruuttaa lähikaupan eteen tuomaan tuoreita leipomisiaan. Hetken kademieli. Saisipa vaan ajaa ja peruutella, purkaa ja ja kuitata. Hakea lasti ja toinen ilman, että koko ajan kontrollissa on lauma sähikäisiä. Todellisuudessa toivoin hiljaista, rauhallista työpäivää jossain konttorissa, jossa ei tarvitsisi puhua lainkaan. Viestintää korkeintaan sähköpostilla ja muutama sananen kahvipöydässä. Ei aina innosta ja kiinnosta olla läsnä satakakskytä lasissa. Lähinnä kurkussa oleva piikkikasvi sai haikailemaan toisaalle. 

Ope kato! Kutosluokkalainen poika näyttää käsivarttaan, jossa on iso helakanpunainen rupi ja pahannäköinen iho sen ympärillä. Kysyn, mistä moinen on tullut. No piikkusen sytkärillä pöhhyytin. Ja kato, näin ku laittaa sormet (etusormen ja peukalon) vastakkain nii kynsillä saa raaputettua hyvin ihoa niin, että tulee verta. Yksi, kaksi, kolme...Oliko sulla järkevän tekemisen puute? Joo oli. Niin että tällä tasolla ollaan. Piti muutaman kerran kelata tilannetta uuestaan ennen kun tajusin, että kaverin ajatukset ja tekeminen on oikeesti tällä tasolla. Opeta siinä sitten yhtälöitä. Ei millään pahalla. Hurja keino kerätä huomiota

Toinen sankari solmii jonossa "odottaessaan" naulakoilla olevin kolmasluokkalaisten kenkien nauhat tuhannen umpisolmulle. Onpahan kaverilla tekemistä iltapäivälle. Yritän olla idealisti niin pitkään kuin mahdollista. Oon yrittäny näihin eräisiin sankareihin saaha tuntumaa muulla keinolla kuin naputtamisella.  Kerron uudestaan ja uudestaan, kuinka luotan heihin ja heidän sanomisiin, miten vastuu omasta käyttäytymisestään oppilaalla. Vaan voi että se tekee tiukkaa. Tappelisin välillä mieluummin niitten pullapussien kanssa. 

Tunnemylly pyörii taas. Viha kyllä pistää toimimaan, sisältää paljon poveria. Mutta että kun tekisi mieli karjua ja heittää niskaperseotteella käytävään poissa silmistä. Opettaja-lehden tuoreimmassa numerossa oli pysäyttävä juttu juuri näitä sankareita ajatellen. Jos oppilas saa opettajan raivon valtaan, kannattaa kokeilla empatiaa. Viha haalenee, kun empatia herää. -- On vaikea olla pitämättä ihmisestä, joka näkee sinussa valtavasti hyvää. Pitää reenata ja kovasti. Välillä empatia ei tule ihan ekana mieleen. Mutta kymmenen sekunnin päästä se saattaa olla jo hyvin lähellä ja raivo vähän kauempana. (Tai sitten oppilas on jo ikkunalaudalla menossa ja toinen toisen kurkussa. Idealisti idealisti, älä karkaa!) Katsotaan keväällä kumpi voitti: empatia vai viha.