Kirpakat omenat muuntui piirakaksi. Vieraiden kanssa muisteltiin parinkymmenen vuoden takaisia hetkiä. Niitä, kun potkumopolla pyhkästiin tien toiselta puolelta vauhtia ja tultiin toiselle puolelle kastelemaan kukkia pienellä kastelukannulla. He veivät parkuvan lapsen aukinaisen leuan kanssa tikattavaksi, hakivat jäätelöä siitä vihjaileville, löysivät yhtäkkiä vintistänsä lapsukaiset lukemasta vanhoja Aku Ankkoja. Ja antavat olla, tulla ja mennä. Pitävät silmällä, lähellä. Ihania tuollaiset, varavanhemmat, naapurit.