Viikonlopulta jäi käteen muutakin kuin täysvatsallinen upeita eväitä. Savolaismummo möi käyttämättömän, käsinkudotun villaviltin kympillä. Pehmoinen, uusi ihanuus, joka tuulettuu parvekkeella. Atk-tukikerho kokoontui virallisesti kymmenennettä kertaa. Jokaiselta niistä on itselaukasimella näpsäisty yhteiskuva  (oikeestaan melko montaki) rillikalleista, jotka ovat saapuneet kokoukseen milloin mistäkin elämäntilanteesta. Muisteltiin näitä kertoja, mitä kellekin kuului milloinkin, mistä milläkin kerralla puhuttiin. Aikamoiset muistot. Ehkä sitten muutaman kymmenen vuoden päästä löydän kansion ja ihastelen potretteja, muistelen yhteistä kasvamista. Sitä paitsi - vain atk pystyy istumaan kuusi tuntia putkeen paikallansa ilman minkään muun lihaksen kuin leukalihasten liikehdintää.

Sarjassamme Elina ja aarteet osa 65. Säännöllinen tavarankuljetus työpaikalle helpottui huomattavasti korin ilmestyttyä kuvioihin. Nyt kauhulla odotan jo kevättä ja mietin käytännöllisimpiä rekvisiitan ja materiaalin arkistointikeinoja. Samalla seulon opiskeluaikaisia mappeja. Miten niitä vieläkin löytyy! Vain helmet jäävät säilöön. Omia ajatuksia ammatinvalinnasta viiden vuoden takaa opintojen ollessa alussa. Ja psykologian muistiinpanojen välistä löytyneitä (useita) ajanvietepelejä. Kyllä mummu nyt muistelee!