torstai 27. syyskuuta 2012



Torstai on toivoa täynnä. Tunnepuolella eläminen on välillä ihanaa, sillä on ihana tuntea, että menee hyvin. Ja koska työ näyttelee tän hetkisen arjen suurinta ja aikaa vievintä roolia, on ilo kokea tunnetta, jota melkein ammattiylpeydeksi voisi kutsua. Ope monta lasta sulla on? Neljätoista mulla on yhteensä. No eeei oo...No kylläpä on - neljätoista oppilasta. Suuria iloja pienistä hetkistä, kun päivänavaus onnistuu hienosti, luottamus vahvistuu, työ tuottaa tulosta, uintireissu menee loistavasti. Superlatiivit on mahtavia. Kehuminen aiheesta ihanaa. Se, että tää on mun juttu. 

Ja kun vielä sellanen työyhteisö, jollaista en olisi osannut edes toivoa. Mutta mitäs sanotte tällaisesta viestistä ulko-ovessa. Ja iso lyhty ovenpielessä. Ja uusi syyskranssi. Halkean! Oon aina ollut suuri mummotalojen ystävä. Huomenna vieläpä Ouluun. Suuri tyytyväisyys olkoon tämän hetkinen tila. 

5 kommenttia:

  1. Yhdyn tuohon iloon, joka syntyy onnistuneen päivänavauksen pitämisestä.

    Nimimerkillä orientoivan harjoittelun opettajaopiskelija

    VastaaPoista
  2. Ja siihen iloon mahtuukin yhtyjiä! Oi, katsos kun sinullakin mukavaa harjottelueloa. Ota kaikki irti!

    VastaaPoista
  3. Sydän sulle etelästä <3 Toivottavasti tyytyväisyys tarttuisi minuunkin.. :)

    terveisin S-kollega, joka harmittelee, että ei ole tullut soiteltua.

    VastaaPoista
  4. Hei sinä etelänhetelmä! Luit ajatukseni soittelemattomuuden harmittelusta. Parannetaan tapamme!

    Siihen asti,
    sydämellistä eloa <3

    VastaaPoista
  5. Yhden kaupungin sairaalan lähellä on rivitaloja joissa oli tuo sama teksti muistaakseni. Ja lyhty pihalla. Ihana.
    Miehen veli perheineen asui tuollaisessa asunnossa vielä vuosi sitten ennen muuttoa omaan kotiin.

    VastaaPoista