Osta amppeli, saat kahella eurolla. Muuten menevät kohta jo kaatopaikalle ja näitä on vielä vaikka kuinka monta hyvää. Ihmiset ei enää osta kukkia torilta, vaikka alennukset sais heti. Metsästetään vaan niitä boonuksia. Vaan minä tiedän, millasia ne boonuskukat on. No, otatko yhen vai kaksi?

Kahta ei nyt sentäs, mutta yhen lopelian pyöränsarvissa torilta. Melkeen olisin voinu maksaa enemmänki, mutta käteisvara oli just naftisti siinä. Jotenki oli sympatiat sitä sotkamolaista puutarhuria kohtaan. 

Joka iltaiset kahvit parvekkeella, jotka ovat todellisuudessa siis päiväkahvit. Tällä viikolla on kyllä lipsahtanu ruoka- ja kahviajat niin pahasti, että ens viikolla tsemppaan. Mutta tässä tavarameressä kun ui ja sitä yrittää selvittää, niin aina otan ensin tuon tuosta vielä ja sitte laitan tuon vielä ja sitte vien vielä nuo laatikota alas ja kurkkaan tuonne vielä. Ja oho, kahvi oli kaks tuntia pannussa oottamassa. 

Vaan voin sanoa nauttivani tästä kämpästä. Nyt laatikot on purettu ja tavarat löytäny suurin piirtein paikoilleen ja nyt tuntuu kodikkaalta. Materialistille omat tavarat tekee kotoisan olon. Niin se vaan menee! Ja eipähän tarvinnu luopua ilta-auringosta. Jokinäkymä ja ilta-aurinko partsille kelpaa enemmän ku hyvin. Mitä nyt yks Prisma tien toisella puolella, mölyävä nuoriso ja solttupojat huutelee rannassa ja suojatien valot tikittää kuuluvasti. Ei haittaa! Jos vielä saunaani kehuisin, menisi vallan liiallisuuksiin. Toisella kertaa.

Ainiin, työtkin alkoi. Eilinen antoi potkua niin paljon, että tällä draivilla mennään toivottavasti pitkälle!