Mehumaijavahdilla oli tärkeä rooli viikonloppuna. Tarkkaili erinäisistä istuimista hyörimistä, esitti varovaisia toiveita mustikkapullapiirakasta ja makusteli tuoreista sienistä tehtyä sienisalaattia. Osat on vaihtunu. Keittiössä huusaa toiset kokit, kellariin konkoilee toiset jalat, marjoja noukkii toiset sormet. Mutta kukaan muu ei osaa suolata sienisalaattia juuri oikean makuiseksi. Kukaan muu ei tarkkaile kulkijoita yhtä tarkasti, tee analyysiä kädenliikkeistä keittiössä ja kehu toisia melkeen liian hyväksi. Vaan vielä paistui heinäsorsa sipulin kera. Liemi talteen toiseen kuppiin, luut toiseen jemmaan soppaluiksi. Niin paljon taitoa nuissa käsissä, välittämistä tuossa ihmisessä. Ja siinä toisessa, joka vielä herää aikaisin lehdenlukuun. Juurruttaa uusia kasveja maahan. Noukkii, nyppii, kerää, leikkaa, kuljettaa. Halaa, nauraa, muistelee. Tuoksui halatessa mustaherukalle. 

Jääkaapissa pellosta noukittua perunaa, porkkanaa, salaattia ja persiljaa. Raparperia iso kassi. Vattuja muutama rasia. Mehua pari pulloa. Alkuviikolle ruokanyssykät. Mummula tuoksuu vaatteissa. Ja se on todella tuoksu, yksi ihanimmista.