Muuttokeikka sujui paremmin ku loistavasti. Omistan niin mainion lähipiirin, että yheltä saa peräkärryn, toiselta liinat sitomiseen, kolmannelta pesukoneen, neljäs, viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kantavat maallisen materian paikasta A paikkaan B ja minä vaan lyön käsiä tyytyväisenä yhteen. Tai ainaki melkeen. Muonitus toimi ennen, välissä ja jälkeen. Taustajoukot kera pienten kullanmurujen olivat myös olennaisessa osassa. Näin se meni! Ja kunnon pizzatilaus päätteeksi. 

Parvekkeellaki on muuten lääniä niin, että tiijä vaikka alivuokralaisen ottais. Alakerran katoksen lukuisat rollaattorit kertoo ehkä asukkaiden iästä ja eräs mummo kerkesi jo mainostaa, että tässä talossa muuten nukkuu hyvin. Se on hyvä se! Oma ovi erottuu muista siitä, että siinä ei (vielä) ole kansalaisopistossa tehtyä ovikranssia. Omat ikkunat erottuu (vielä) muista siitä, että niissä ei roiku ikkunakoristemobileja. Tiijättekö, niitä metallisia? 

Taloyhtiö oli laittanu mun sukunimen väärään oveen - oikean asunnon alapuolelle. Hetken sai miettiä, että onko sitä sittenkään oikeassa asunnossa...saatika sitten se oikeasti siinä alapuolella asuva. Asia korjattu.