Kaikkien aikojen epäjärjestelmällisin pakkaaja. Kantaa laatikon ja pari kerrallaan kellarista työn alle. Täyttää puoliksi tai kokonaan ja uppoaa hyvin herkästi valokuva-albumeiden muistoihin. Kuviin, joissa mummulan kesässä ollaan lipputangon edessä. Hellepäivänä alusvaatteisillaan - maalla. Tai kymmenen vuoden takaiset kuviin Hailuodon lautalta, missä nuoret tytöt matkaavat viikonlopun vapauteen vinhan merituulen sekoittaessa hiuksia. Kanada-kesän loputtomat preeriamaisemat ja ylioppilasneidon vilpitön valoisuus.

Tämä pakkaaja toimii luonteelleen uskollisesti. Välillä  hän pakkaa astioita, pesee ikkunoita, pakkaa kirjoja, karsii vanhoja vaatteita, plaraa viime jouluisia joulukortteja, lähettelee viestejä ystävilleen kaappien perältä löytyneistä muistoista ja aloittaa kierroksen uudestaan. Olisikohan aika jo heittää lapsuudesta asti mukana kulkenut vaaleanpunainen hammasharjakotelo jo pois? Entä opiskelukimppakämpän asukkien viestivihkonen? Kyllä ja ei.

Pyykkikone on lopettanut pesuohjelmansa. Ripustan vaivalloisesti kaksi isoa parisängyn lakanaa kuivumaan pyykkitelineeseen ja hymyilen - kaksi tähän tarvitaan.