Onko se jo sata? kysyy isänäiti ja ohjaa tarkan vapisevasti ruokaa suuhunsa. Nakkaa silloin tällöin lihapottua jaloissa uskollisesti herkkupalaa odottavalle koiralle. Linkoaa lusikallaan perunaa ja pudottaa vaivihkaa sormellaan leipäpalasen pöydän reunan yli. Vielä vuosi, vastaamme isän kanssa ja laulamme kolmella äänellä Miks' leivo lennät Suomehen...

Latasin akkuja ensi viikkoa varten: ensimmäiset pihakahvit auringossa, ystävän tekemää maailman parasta mutakakkua ja pitkästä aikaa hyvät yöunet. Ihan vain siltä varalta, että neljä päivää leirikoulussa kuutosten kanssa ei menekään ihan vihellellen. Jos vaikka kiinnittäisi kestohymyn kasvoille, laittaisi aurinkolasit nenälle ja kasvattaisi retkimieltä. Viheltäisi tiukan paikan tullen ja kääntäisi kasvot kohti aurinkoa.