Mukavaa syksyn jatkoa - niin ja hyvää joulua! huikkasi sairaanhoitaja, puristi varpaitani toipumistoivotukseksi ja työnsi sairaalasängyn pois leikkaussalista. Sänky rullasi eteenpän kohti osastoa, ja yritin miettiä, että kuka tässä nyt on lääkityksestä tokkurassa. Neljäkymmentäkahdeksan päivää jouluaattoon, kaksikymmentäkuusi päivää töitä tämän pötköttelyjakson jälkeen, sain laskettua. Aivan oli aiheellinen toivotus! 

Ilmastointiremonttini tuli kovin yllättäen. Peruutusaika ja nopeat järjestelyt poissaolon ajalle. Mietin voinko mennä, mitä sitten ja mitä sillä aikaa?  

Nyt tässä soffalla maatessani suurimmista kivuista selvinneenä huomaan: oli korkea aika ja nyt viimeistään. Eikä ollenkaan vähiten poskionteloideni osalta.