Äiti antoi käydessäni maistiaisen. Oli ostanut jokaiselle meille yhden persimonin. Hieman skeptisesti pyörittelin sitä kädessäni ja mietin tosissani, että tietääkö se hyvää, jos täytyy wikipediasta tarkistaa sille syöntiohje. Meinasin laittaa vastaviestin carambolasta kyselleelle entiselle oppilaalleni. Muutaman epävarman haukkasun jälkeen ajattelin, mahtoiko mummuilla ja papoilla olla samoja kummallisuustuntemuksia monta vuosikymmentä sitten maistellessaan ensimmäisiä etelän hetelmiä. Lopputulos: aivan ällöttävän makea, kumma koostumus, mielenkiintoinen kokemus.
Kynttilänjalat sai pitsisäärystimet ja pirssi uudet valot, rasvatut lukot ja uudet pyyhkimen sulat. Ja melkeen ihan ite. Äitinsä tyttö, tuumasi äiti, kun tyttö keksi samat niksit kuljettaa polttopuita pirttiin.
Ihana idea nuo pitsit!!
VastaaPoistaMulla tuli huvittava muisto lapsuudesta tästä mieleen. Isosedän luona oli joskus hedelmäsalaatissa carambolaa jossain juhlissa, ja serkkujemme ja sisarusteni sekä mun mielestä se oli niin hupaisa nimi hedelmälle. Se nauratti koko sen päivän ja vielä paljon jälkeen päinkin puhututti. Varmaan vieläkin, voisi joulupöydässä testimielessä nostaa esille!
Viimeksi tänään kattelin hedelmätiskin erikoisuuksia ja mietin, että melko monen kanssa pitäisi ottaa opaskirja avuksi :)
VastaaPoista