Kahdenkymmenenkahdeksan kanssa on opittava ennakoimaan, tekemään väistöliikkeittä ja olemaan nopea. Tulee pitää kaikkien tarkkaavaisuutta yllä, yrittää kuunnella ääntämistä, innostaa peräpulpetteihin asti, nostaa tekemisen meininkiä niin, että pelkät hi ja hellot kuulostavat maailman mielenkiintosimmalta asialta. Haaste: aamukahdeksasta asti metsässä rymynneiden kahdenkymmenenkahdeksan kolmasluokkalaisen toinen enkuntunti alkamassa ja koulun ilmastointi on hetki sitten lakannut toimimasta. Sateesta märät oppilaat ja luokassa metsän tuoksu. 

Jos tietäisin osoitteen, lähettäisin kiitoskortin entiselle yliopistonopettajalleni. Kyllä en olisi noin potkua antavia harjoituksia ja lorutteluja ja keinoja lorutella in english keksinyt itse. Hänen kirjoittama lorukirja löytyi Educa-messujen alelaarista pilkkahintaan ja pääsi tänään käyttöön. Alelaarista! Hieman myötätuntoa. 

Suora, koukku, vasen, oikea. Väistöliikkeet ja nopeus jatkuivat illalla, kun löysin itseni lyömästä ja potkimasta kuvitteellista vastusta. Vanha kunnon voimistelija-joogaaja käänsi vivut toiseen asentoon ja huomasi nauttivansa räiskeestä ja ryskeestä hullun päivän päätteeksi. Oiva tilanne harjoitella myös katu-uskottavuutta! Noilla ilmeillä kyllä tuskin säikyttäisi ketään. Ehkä onkin parempi, että oma auktoriteetti perustuu muuhun.

Tänään oli kova ikävä entiseen. Illalla saunan ja paksun marjasmoothien jälkeen oli jo parempi mieli.