Nyt sen keksin. Mietittiin opehuoneessa, mitä sitä tekisi, jos ei tätä työtä. Toisilla oli selvää: puutarhuri, huonekalujen restauroija, monenlaisia käsillä tekemisen ammatteja. Itse en keksinyt oikeastaan mitään muuta - tylsää. Mutta en voisi kyllä kuvitellakaan edes miettiväni muuta vaihtoehtoa, kun olen vasta kovaa vauhtia sukeltamassa tähän ammattiliigaan.

Vaan tulipa se sittenkin! Voisin tutkia ikkunoita ja niissä näkyviä sääilmiöiden tuomia muutoksia. Sadepisaroita vanhoissa ikkunoissa, rankkasadetta uusissa. Pikkupakkasen tuomaa huurua parvekelaseissa, kiristyvän pakkasen luomia saniaiskuvioita kotikoti-parvekkeenovessa. Ja pitkään jatkuneen pakkasen muovaamia persiljatupsuja lasissa, pikkujoulujen ikkunakoristeita vanhan mökin ikkunoissa. Onhan näitä! Sitä ei tiijä, millasiin tuloihin tällasellaki erikoisalalla pääsisi.

Tarkoituksenani oli hehkuttaa hieman mukavaa viime viikonloppua, mutta sitten ystävällinen kiertolainen saapui laimentamaan pikkujoulujen (ylin kuuraikkuna) jälkitunnelmaa. Taitaa osanottajista jo ainakin 10/16 jo kiertänyt. Piiri pieni pyörii...en tee kyllä suolasia lättyjä vähään aikaan.

Olin eilen illalla kotikotona jo niin sippi, että seiniä päin kävelin. Aamulla heräsin aikasin rytmissä pysyen, käviin syömässä nälkääni ja painuin takasin nukkumaan. Tuntu ihan joululta! Kohta joululeipomisia ihanaisen pikkusiskon kanssa.