Niin että vain viikko ja sitä jo oltais joulussa. Viime viikon hulina, arvioinnit, joulujuhla ja opiskelijoiden viimeiset tunnit ja ohjaukset muodosti ihan kohtalaisen täyteläisen koktailin. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kaoottisen aikataulumylläkän ja kiireen jälkeen tartun vapaamman elon koittaessa ensimmäisenä luutuun ja imuriin. Arjenhallintaviikonloppuna siivottiin kesästä asti roikkuneet paperiläjät ja jemmaan menossa olevien tärkeiden laskujen pinot. Sauna sai joulupesun ja pyykkikone on laulanu kuin lapsiperheessä konsanaan. Siinä samalla mielikin pääsi putkesta pois - ja kyhäsi stressinlaukeamisflunssan. 

Luukut aukeaa jo luokan joulukalenteristakin niin tiuhaa tahtia, että ihan laulattaa. Arvoitus per päivä ja yksi paperikaramelli aloittaa päivät. 

Joulujuhlan paras palaute oli eräältä kakkosluokkalaiselta sanasepolta. Eräs äiti kiitteli mukavasta juhlasta, jolloinka tämä juhlan järjestelyssä mukana ollut poika käveli meidän välistä, pysähty ja tuumasi reippaasti: "No mutta kyllä sinä vedit niitä harjoituksiakin melko hienosti!" Kyllä jäi mieleen tämä spontaani palaute!

Jo loistaa kolme kynttilää ja valo laajenee...