Saldoa.

Perjantaina kaikki on aina paremmin. Koulullaki sen huomaa ilmapiiristä, että odotettu viikonloppu on tulossa. Ja mitenkä sitä kerkeeki kaikki jo muutamassa hassussa arkipäivässä oottaa! Ehkä se taitaa tulevaisuudessaki tuntua yhtä hyvältä ku tänäänki laittaa lapset viikonloppulaitumille onnistuneen viikon jälkeen. Sen oon taas todennut, että kyllä minut on tarkotettu viispäiväistä normirytmiä tekemään. Ja ah sitä ihanuutta, ku vielä unirtymi on asettunu precis paikoilleen kaheksan aamuja varten. Tänään on monta syytä olla taas onnellinen! Viikosta on jääny käteen paljon muutakin kuin vain kourallinen tammenterhoja, mutta ei sekään hetki viimeselle sijalle jääny, kun kahen pojan kanssa kaerättiin välitunnilla tammenterhoja, tutkailtiin, millasia niitä löytyy ja seurattiin oravien kilpajuoksua. Ja kutosluokkalaiset - mitä mainioimpia! Ei taas ois osannu oottaa, mitä viikko tuo tullessaan, mutta tällä viikolla ollaan naurettu meijän kohtuu eläväisten poikalegioonan kanssa melko monesti aivan veet silmissä. Mitäpä siinä sanot, kun luokan keskipisteet kiskoo kalsongerit kirjaimellisesti kainaloon, tunkee hupparin helman sisälle ja teippaa maalarinteipillä pöksyt ylös. Ja ei kun homma jatkuu puutyöluokassa! Tai kun toinen nappaa uimahallista sinisen harsomyssyn aarteeksi ja pitää sitä tyytyväisenä ulkonaki päässä luullessaan sen pitävän vettä. Tai kun kolmannen jantterin kanssa ährätään sylttäävän ompelukoneen ja puolen sekunnin hermojen kimpussa. Päivän päätteeksi koko kakskytpäinen revohka nauraa veet silmissä lehtorin matalan basson säestämänä oppilaiden upeille ja hulvattomille kirjotelmille...

Viikonloppuna tarkoitus yllätysyllätys suunnitella ens viikon tunnit, nollata aivoja ja ottaa rennosti. Mikäs siinä ku palvelu pelaa täällä vähän liianki hyvin - autoki tuotiin viikonlopuksi käyttöön avaimet käteen -palvelulla. Gradu annettu ensimmäiselle arviointikierrokselle, harjotteluista viikot 3/5 takana, mukavia suunnitelmia syksyn muutamalle viikonlopulle ja kaksi loistavaa jumppaa otettu tavaksi.

Eilen sai muuten laittaa rastin seinään mummouden puolesta: kaupassa ostin kahvileiväksi tsibaleen leipäjuustoa!

Tänään sai sitten laittaa kahvit seinälle. Hienomotoriikka on koetuksella näin perjantaisin ja täysi kahvikuppi lensi komeassa kaaressa pöydälle ja näin näppärästi saatiin uusi aromi keittiöön. Vaan korjausrefleksi sentään toimi: samassa ku kahvit levisi ympäriämpäri, kerkesin vetää valkohihasen käteni alta, laskea moccamasterpannun pöydälle, pelastaa koko Kokon, heivata jalalla maton alta ja päivitellä "voi hirviä sentään". Tulos: rauhallinen kahvihetki muuttui äkisti ja saatiin makiat naurut ja uus väri seinille ja kaapinoville. Mocca, syksyn uus trendiväri.

Ja on taas todistettu perinnöllisyys kahesta asiasta: itekseen puhumisesta ja vaatteiden levittelemisestä ympäri huonetta.

Hyvää mieltä viikonloppuihin!