Kryyni!

Voi murheenkryyniäni. Viime lauantain kirppislöytöni sai ensin syrämen toiveikkuudesta sykkyrälle, mutta tänään hautasin unelmani muovipussiin. No nuo saapikkaat! Aitoa nahkaa, suomalaiset Askel-merkkiset, lähes käyttämättömät ja kaapissa vuosikymmenet lojuneet - mutta: epäilin jo maksaessani niitä kaksi huimaa euroa, että pohjien kanssa aiheutuu vielä kryynejä. Tänään lompsin luottosuutarille (vein samalla oisko jo neljännet kengät tän syksyn aikana rempattavaksi) ja kysyin, voiko pohjille tehä mitään. Pohjat on muuten nääs ihan jees, mutta ne "sulaa" ja lohkeilee. Eli se on jotain vanhaa polyuretaania, joka käytännössä muuttuu muovailuvahaksi vanhetessaan. Nyyh. Suutarikin kehu hyvää nahkaa ja lämmintä karvavuorta sisällä, mutta sano, ettei ees rupea niin isoon hommaan, mitä nuille popoille pitäis tehä. Että se siitä. Onpahan silmänruokaa ja olipahan toiveajattelua! Toiset popot eli nilkkurit lähti eurolla. Täydellisesti istuvat ja muotoutuneet, mutta ehkä himpun verran suksimonomaiset. Pitää tässä ballerinoista siirtyessä alkaa totutella vähän vankempiin lonttasiin :)

Viikonloppuna keittiössä tosiaan tuoksu harjottelun vastakohta eli omena-kaneli. Paratiisi-omenakakku oli makoisa jälkiruoka, kun The Juntuset korkkasivat ensimmäisen pankinryöstönsä ja tekivät lohta a la Elina.



Nyt jatkuu vatsalihastreeni. Iltapäivän matikan tunti pistettiin videolle ja woe weljet tuota hupaisuutta!! Vähän liian selkokieltä eli artikulaatioota eli alkuopetuksen jälkiä eli posket kyllä liikkuu ja ilmeet on mitä hulvattomimmat. Huh huh. Kait sitä aina sitte on niin hullun näkönen ja suu välillä auki, ku kalalla kuivalla maalla. Saa tulla kattomaan, mutta omat popcornit mukaan!