sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sunnuntai







Aurinko helli tänäänkin. Vietin aamupäivän Kellontörmässä isukin luona, jossa oli melkonen ajan pysähtymisen tunnelma. Eihän tällanen kaupunkilaishömppä paljoa maalaisromantiikkaan tarvi - saatika siihen, että tuntee olevansa kaukana kaikesta siitä normiarjesta. Syötiin madekeittoa, johon isi oli nostanu aikamoisen mateen siitä joenrannasta. Leivinuunissa paistettua leipää ja villasukat jalassa hipsuttelin tuvassa. Se on vartti Oulusta jo kaukana! Netti sinkautti meidät tietenkin Jaappanin maalle, Google Earth näytti reitin Kioton asunnolle ja vilautti viereisiä puistoalueita ja junareittejä. Samalla seinällä raksutti se ikiaikanen heilurikello. Aikamoista kontrastia! Mutta huh. Se on kuulkaat vain ja ainoastaan 25 päivää ja soronoo, kaveria ei näy. Nyt alko jo vähän matkakuumetta pukata... :) Sitä ennen muutama pakkaspäivä, toivottavasti gradua etiäpäin, yks essee alta pois, tentti ja muut kouluhommat.

Ja ystävänpäivä, laskiainen, hiihtoloman alku, tulppaanit kevättalven kunniaksi ja ja..

Kirpakoita pakkaspäiviä itse kullekin!

2 kommenttia:

  1. Helmikuu on hurmaava! Mansessa bongattu ensimmäiset maasta puskevat urheat violetit kukat ja silmut pensaiden oksilla.

    VastaaPoista
  2. Vai että ihan vihreetä näkyvillä? Hurjaa! Täällä pakkaslukemat vaihtelee siitä -20 sinne -32. Ei ihan vehreyttä vähään aikaan. Mutta tuo aurinko, ah. Kirpakat terveiset kylmyyden keskeltä!

    VastaaPoista