Ja sukat on sillä makkaralla ja...

...ja lentää se päivänkakkaralla ja kylpee yhdeksän pilven alla ja pupuja sillä on pöydän alla ja perhonen korvanlehdellä.

Nähtävästi mun ikuisuusprojekti tarvitsikin vain hieman luentosarjan jelppiä valmistuakseen. Valmistuivat siis ennen tekijäänsä, wau!

Kvalitatiivinen tutkimusmetodologia -kurssi on ollu kyllä niin täyttä tavaraa, että ajatus ois ehkä lähteny karkailemaan liian helposti aivan muille maille vierahille, jos ei käsissä olis ollu sukantekelettä. Se on muuten jännä. Luulin pitkään, että oon niitä ihmisiä, joiden täytyy kuullakseen nähdä puhuja koko ajan ja keskittyä vain kuuntelemiseen. Nyt hokasin, että oikeestaan jos on jotain palikkatekemistä käsillä, ajatus, ja nimenoamaan katse, ei lähekään luikkimaan itse asiasta pois, vaan korvat kuuntelee melko tarksti jokaisen sanan, kun kädet tekevät jotain näperrystä. En tiedä, mitä luennoitsijat tykkäävät puikkojen kilinästä, nääs en ole ainoaa laatua tekemisissäni. Sen kyllä allekirjoitan, että jos on jokin haastavampi kohta, kuten kantalapun kavennukset tai joku hurja kirjoneule työn alla, niin silloin ajatus ei voi olla muualla kuin käsissä. En tykkää tehä muistiinpanoja, joten ehkä siksi olenkin aina imenyt (lue: yrittänyt imeä) vain kaiken tiedon kuulemalla, mutta yksi mikä harhauttaa ajatukset itse asiasta on kyllä niin pahimmoilleen mun tarkkaileminen. Woi weljet, kun ei ihmislapsella voi olla parempaa leipää ja sirkushuvia kuin seurata, miten joku ihminen liikkuu, puhuu, selittää, tarkentaa, hämmästyy, syö, istuu, kävelee, kuuntelee tahi muuten vaan kaivaa korvaansa. Huuuh. Voisin oikeestaan tehdä sitä työkseni! Tarkkailla, analysoida mielessä ja ääneen ja tämän jälkeen ehkä hieman demonstroida tarkkailuni tuloksia. "Hei arvatkaapa kuka tekee näin?"

Juha T. Hakala muuten puhuu myös tuosta kuuntelemisen, tekemisen ja aivojen toimimisen yhteistyön toimivuudesta. Lisäksi hän puhuu yhteisöllisyydestä, onnellisuudesta, tunteiden peilien tärkeydestä, muiden auttamisesta ja yhdessä elämisen rikkaudesta. Kuuntelepa! http://areena.yle.fi/audio/1659023 Fanitan sen ajatuksia moneltakin osin ja tuo priorisoimisen ajatus kolahtaa kyllä ihan sata-nolla. Onkait sitä varmaan hölmö, kun ei aina just ku pitäis ja olis aikaa, niin tee niitä kouluhommia, puunaa niitä keittiönkaappeja, käy sitä vanhojen Kodin Kuvalehtien läjää läpi, kirjota reseptikansion välissä olevat irtolirpakkeita puhtaaksi tai vaikka lähe aina heti lenkille. Mutta kun on niin parasta huomata se, että vau, nyt on mahtava hetki istua alas, juoda yksin sumppia koulupäivän jälkeen, lukea lehteä pitkään ja hartaasti, soittaa pianoa tunti tai pari - tasapainottaa pääkoppaa ja nauttia siitä, että asiat on melko mallillaa. Saatika se, että huomaa mielettömän upeat ja tärkeät ihmiset siinä kaffekupin ja pianon ympärillä.

Se on sitä minun yhdenlaista priorisointia. Entä sinun?


"Onnen eväät ja avaimet ovat meillä itse kullakin käsissämme.." (J.T.Hakala)


p.s. Terveiset Oulusta! Aurinko helottaa niin kirkkaasti, että ei voi muuta ku lähtä ulos. Pakkasta kakskyt ja risat, mutta onneksi varpahia ei palele.