Tullut oon Muonioon Luontoa silmiin katsomaan ja kuuntelemaan Se mitä kertookaan Tuntureihin muonion Kaipaa sydämeni rauhaton Luontoäidin kainaloon Muonioon...
Hän on aivan myyty. Hinnasta ei ole vielä ollut puhetta, mutta pitemmän päälle se voi tulla kalliiksi. Voi veljet, mikä reissu takana! Täytyy laittaa ruksi jos toinen seinään, kun ehta ja aito, mukavuudenhaluinen kaupunkilaismöllyskä löysi itsensä Saana-tunturin laelta myhäillen tyytyväisyyttä. Olen varmaan niitä harvoja, jotka ei kerrassaan oo käyny Lapissa elikä Haukiputhaata korkheemmal kovin usiasti. Hurvautettiin kaamosta kohti Muonhioon tarkoituksena(ni) A) levätä B) kylpylöidä C) rentoutua ja poistaa ikiflunssa. Saatto se olla kahteen tahi kolmeen otteeseen, kun piti hieraista silmiään Saanan päällä, tunturin tuimien tuulien tuiskehessa - eikhäs siellä ollukhaan kylphyllää! Kerta sinne asti olimma arktisen retkikunnan kera kiivenneet täytyi meidän nauttia syrämemme kyllyydestä. Ei ole tämä tyttö koskaan juonut teetä niin komioissa näköaloissa. Sold!
Torstaina aamulla ajelimme Muoniosta Kilpisjärvelle, tuosta noin vaan, suit sait sukkelaan. Etelän tytöt olivat varmoja, ettei valosa koita koskaan. Pessimismi uhkasi vallata itse kunkin. Vaan kappas! Vieno violetti ilmoitti, ettei kaamos olekaan niin valtava.
Vaatimattomuus kaunistaa. Vaan ei se ole mikhään! Yks tunthuri se vaan on! Äkkiäkös sinne kipasee. Ahneus se oli, mikä iski. EI riittänyt Oulu, EI Syynitunturin puuton laki, EI lämmin takkatuli Muoniossa. Kilpisjärven mahtava Saana. Täytyy tunnustaa, että usko meinasi loppua jo het' akumetreillä, kun ensin risukossa rämmimmä ja sitten tunturin syrjää olis ollu nousta vaikka muille jakaa! Kunniamerkki retkikunnalle, stipendi Heimolle, aidolle laphalaiselle, joka osoittautui kultaakin kalliimmaksi. Papukaija-merkki allekirjoittaneelle.
Sinivioletti. Se oli sitä jotain! Loppureissu menikin sulatellessa - kokemusta ja poskipäitä. Muonio, Kilpisjärvi, Kittilä, Pajala, Karesuvanto, 3 kpl ruotsin kirkkoja, vuoden vaihtuminen sekä Suomessa että Ruotsissa, Saana-, Olos- , Levi-tunturit, huluppia seura ja mieli kuin uusi. Ahneella ei tällä kertaa ollut jaskanen loppu. Oi Laphi, oi Laphi.
Torstaina aamulla ajelimme Muoniosta Kilpisjärvelle, tuosta noin vaan, suit sait sukkelaan. Etelän tytöt olivat varmoja, ettei valosa koita koskaan. Pessimismi uhkasi vallata itse kunkin. Vaan kappas! Vieno violetti ilmoitti, ettei kaamos olekaan niin valtava.
Vaatimattomuus kaunistaa. Vaan ei se ole mikhään! Yks tunthuri se vaan on! Äkkiäkös sinne kipasee. Ahneus se oli, mikä iski. EI riittänyt Oulu, EI Syynitunturin puuton laki, EI lämmin takkatuli Muoniossa. Kilpisjärven mahtava Saana. Täytyy tunnustaa, että usko meinasi loppua jo het' akumetreillä, kun ensin risukossa rämmimmä ja sitten tunturin syrjää olis ollu nousta vaikka muille jakaa! Kunniamerkki retkikunnalle, stipendi Heimolle, aidolle laphalaiselle, joka osoittautui kultaakin kalliimmaksi. Papukaija-merkki allekirjoittaneelle.
Sinivioletti. Se oli sitä jotain! Loppureissu menikin sulatellessa - kokemusta ja poskipäitä. Muonio, Kilpisjärvi, Kittilä, Pajala, Karesuvanto, 3 kpl ruotsin kirkkoja, vuoden vaihtuminen sekä Suomessa että Ruotsissa, Saana-, Olos- , Levi-tunturit, huluppia seura ja mieli kuin uusi. Ahneella ei tällä kertaa ollut jaskanen loppu. Oi Laphi, oi Laphi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti