Hiiohei, niin se loma loppu. Mutta sitä ennen kerkes tehä juuri sitä, mitä pitiki: lomailla. Hurvauteltiin armaan kämppikseni kanssa keskiviikkona Savonlinnaan kolmen köksänopen(ei kotsa;)) hellään huomaan. Saldo: vatsa vieläkin täynnä kaekenlaessii herkkuja, muutama foto muistona ja ennen kaikkea mieli muikeana hyvästä lomareissusta! Pitänee enemmänki lähtä oikein lomalomalle jonnekki Suomen sisälle, hienoja paikkoja on kyllä vaikka muilleki asti! Mihinköhän sitä lähtis seuraavaksi? Seuraa, ja sponsori, otetaan vastaan!
Vaan olihan meillä lystiä. Vähän vihmo ja ei kovin sää suosinu turisteja esim. Olavinlinnan vinkassa, mutta keksittiin kyllä mainiota sisätilassa tapahtuvaa toimintaa. Esimerkiksi ruoka hyvässä seurassa osottautu aika oivalliseksi - ylläri. Punkaharjun Lusto-metsämuseo ja puupuisto erilaisine puulajineen sai kyllä hyvät pisteet. Ja yleensäki maisema: järvet, harjut ja monenmoiset mutkat maalla ja vedessä.
Että kiitosta vain immeisille!
Nyt pari päivää ollu sijaisena ja äh, ei jaksais lähtä jotain graaaadua pakertamaan. Viime yönä hain matkalaiset lentoasemalta ja nyt kuvien katselun ja etälämmön tunnelmassa ei jotenki houkuta niin hirveästi tuo eksoottinen Vr, mikä vie kohta kohti Kajaania. Mutta toisaalta, mukava palata omalle reviirille.
Avainsanat: loma, nauttiminen, elämä, mukavuus, ystävät, ruoka, haaveilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti