Pyri kuuhun.
Jos osut harhaan,
putoat keskelle tähtiä.
(Les Brown)
Näin raapusti armas ystäväni kirjaseeni (ja paljon muitakin hyviä ajatuksia) kuusi vuotta sitten kesällä kaukana kaukana valtameren tuolla puolen. On jotenki mahtavaa palata ajatuksissa sinnne preerian keskelle, niihin tunnelmiin, niihin muistoihin. Onneksi tallessa on muisto jos toinenkin! Tähtijutut tuli mieleen, kun eilen saatiin hoitoon meijän yhteinen pikku poikaystävä ja toinen oli niin onnellinen mun huoneessa riippuvasta joulutähdestä. "Tätti, tätti." Päivänokosten jälkeen toisesta huoneesta kuului ensimmäisenä isosti ja iloisesti: "tätti"!
Eilen tuli myös hyvä mieli, kun sain sipaista kiehkuraa jos toista tukkaani ja pukea ihanaisen, lempparivillamekkoni ylleni ja lähtä illaksi hummaileen. Oli mukavaa, erityisen mukavaa! Joskus on sallittua saada vallattoman hyvää mieltä myös materiasta, jostain kivasta sellaisesta..mmmm.
Tänään korkkasin tälle talvelle luistimet ja olihan se ihanaa! Tuli aivan mieleen aina ku pienenä isin kans käytiin Castrenin tai teuvo Pakkalan kentällä luistelemassa ja isi veti mailan kanssa perässä. Se oli kivaa sillonkin.
Tähtihetkiä siis koko viikonlopun ajan.
Voiko jollakin olla nuin ihanan positiivinen maanantai-fiilis...? Ihan kateeksi käy näiden haukotusten ja silmäluppasujen lomassa ;) Jospa siitä hiukan tarttuis netin välityksellä:D - hope so!
VastaaPoistaOta Mervi huomioon, että se oli postaus su-ma väliseltä yöltä eli maanantai-väsy tuli vasta itse maanantaina ;) vaikka toisaalta, menipä se maanantaikin lähes tähtifiiliksillä! Teen kyllä nyt ihan kaikkea muuta ku pitäis. Hyi ku itsekuri puuttuu ja fiilistely-taito saa valtansa koko ajan. Joskus onneksi näin - ja parempi mieli! Sitä sinne silmäluppasujenki väliin lämpimästi toivotteleepi,
VastaaPoistanaapurin Irma
Ihana tuo ajatus <3ja ihanat maanantaifiilikset. Ja todella kaunis asu ja upea Elina! Minäkin tahdon jo lasten kanssa luistelemaan, Leevi ja Isla harjoitteli kovasti viimetalvena :) Itsekkin muistan lapsuusmuistot kentältä..niin ja nuoruusmuistot..lumienkelit valkoiselle hangelle yhdessä enkeleiden kanssa...kai sinäkin ne muistat? :)T:Anette
VastaaPoistaHyväntyylisiä ja nokkealia kirjoituksia sulla - iloa seurata! Viime kerrasta oli muutama päivä aikaa niin tänne oli ilmestynyt jopa kaksi uutta juttua, kaksinkertainen ilo! :) Lämpimät onnittelut kandin arvon saamisesta!
VastaaPoistaOn kait sitä reikäpää, ku ei muista käydä ees omaan blogiinsa vastaamassa :D
VastaaPoistaAnette, eikö ookin mahtavaa, että moiset ihanat muistot voi vielä oikeen tuntea hymynä suunpielissä! Ja se vielä, että niitä voi aina toteuttaa uudestaan :) mitäpä se Edith Angels olis ollu ilman lumienkeleitä! Oi voi. Ihanhan tässä herkistyy ja palaa muistoihin. Onkohan se vanhuutta, kasvamisen tulosta vai ihan vaan ikuista romantikon hömpötystä. Mitä lie - siitä ei luovuta!
Anska, kiitos kommentista ja onnitteluista! Mukava saaha palautetta ja jälkeä siittä, ettei ihan tyhjille seinille jorinoi :)