torstai 10. maaliskuuta 2016


Olin ajatellut kirjoittavani lomaviikon löhöilystä, kevätpäivien kirkkaudesta. Ja ajattelen vieläkin, mutta ne ajatukset keskeytyivät. Ensimmäisen lomapäivän lounaskanat jäivät yksin pannulle paistumaan, kun puhelimen toisesta päästä papan ääni kertoi, että mummu on nyt poissa.

Olin juuri ajatellut, että selvisimpäs. Tiukasta työviikosta ennen lomaa, jolloin tavallisestikin tuntuu, että kalkkiviivoillekko tässä kaatuu. Pinnistänyt voimansa viimeiset rippeet niin, että jaksaa juuri ja juuri lomaan asti. Olin ajatellut, että sadat korjatut koesivut, yllättävästi tupsahtanut työhaastattelu ja mummun voinnin huononeminen riittäisivät. Että lomalöhöilyä. Lepoa. Urheilua. Terveellistä ruokaa. Valoa.





Pappa nousee porrasjakkaralle niin ketterästi ja vakaasti kuin on tehnyt jo kohta yhdeksänkymmentä vuotta. Ottaa toisella kädellä kiinni vaatehuoneen vaatetangosta ja kurottautuu ylimmälle hyllylle. Tunnustelee kädellään, etsii ja hamuaa, nostaa sen alas ja kävelee vaatehuoneesta tupaan siniristilippu sylissään nätisti laskosteltuna.

Aamupalalla murheemurtama pappa. Puolisonsa menettänyt, yönsä valvonut. Perheensä ympäröimänä. Uusi aamu. Kyynelten ja kahvin välissä pappa tuumaa hellästi: Taisi mummu tietää, että nyt on loma. Ikuinen loma hänelle. Meille muille mahdollisuus tulla paikalle pian.

Lippu kiinni narunpäihin, ylös asti ja puoleenväliin. Lippu, joka on nostettu niin monesti aiemmin. Laulettu juhannuksen aikaan siniristille ja odotettu, milloin mökkisauna lämpeää. Mummu oli se, joka aina huolehti, että lipunnostossa otetaan aina valokuva. Ja lauletaan. Ja itketään. Ja nauretaan. Yhdessä. Ja sen jälkeen on juustokeittoa.



Kevyt ja kesäinen hellehattu. Kulahtanut punainen villapaita ja usein pölyiset silmälasit. Lukuisat rasvatuubit ja tukevat sisäkengät. Vaaleanpunainen kukkapinni. Monet monet helmet. Mummun kylmentynyt poski ja maallinen jäämistö. Ja enkeli. Sen annoin hänelle joululahjaksi muutama joulu sitten. Pohjassa lukee The Angel of Caring. Muistona minulle. 

Nauravaisesta, empaattisesta, huolehtivaisen hellästä - niin rakkaasta mummusta.

7 kommenttia:

  1. Lämmin halaus ja osanottoni sinulle, papalle, teille kaikille. Voimia ja valoa!

    VastaaPoista
  2. <3 ja halaus! Itku tuli lukiessa.

    VastaaPoista
  3. <3 Lämmin osanotto ja voimia suruun <3

    VastaaPoista
  4. Voi Elina."Lauluksi matka muuttui,kiitoslauluksi vain."N.R

    VastaaPoista
  5. Elina,lämmin halaus ja osanotto!<3 Sinulle mummu ja pappa,niin rakkaat ja tärkeät! Niin muistan mummusi ihanan olemuksen,lämpimän ja välittävän katseen ja hymyn<3 Ihanasti kirjoitit,jälleen!<3

    VastaaPoista
  6. Sulla on niin taito kirjottaa asioista. Niin koskettava kirjotus jälleen. Rutistus ja voimia teille<3
    -N.K-

    VastaaPoista
  7. Kiitos ajatuksista, kommenteista, myötäelosta <3

    VastaaPoista