Keväiset kukat ja pidentyneet illat. Suremisen keskellä aurinkoinen kevät. Arjen helpottava rytmi. Vahvojen naisten lounaspöytä. Kummipojan hellyyttävä katse muutaman sentin päässä. Kuiva asfaltti ja hiihtotuntien hohto. 

Pitelen kädessäni jo toista päiväunien jälkeistä kahvikuppia. Sohvannurkkani rauha. Räjäytetystä, suuresta, vesi-ilmapallosta aiheutunut pulpettitulva, totuuden karttelu ja yhdeksänvuotiaan suuhun sopimattomat sanat vaatii veronsa. Viime vuoden väristyksiä. Liian tuttua. 

Vanha nainen kävelee ikkunani alla. Toppakengät, toppahousut, nilkkoihin asti ulottuva takki. Kunnon kinttaat ja korvaläpällinen nahkalakki. Kävelysauvat ja suuret silmälasit. Pysähtyy, kääntää kasvonsa veden yllä kimmeltävään aurinkoon ja kääntyy jatkaakseen matkaansa. Nostaakin katseensa yhtäkkiä minuun ja hymyilee leveää, harvahampaistaan hymyä.