Lumisateessa kävellen muistelin runoa ja kaivoin sen ensimmäisenä esiin. Niin se on, Tommy sen tietää. Liekö jo täältäkin löytyy, mutta kertaus ei ole pahitteeksi. Kuva todistusaineistona siitä, että hymyilin. Ja niin hymyili naapurin rouvakin, kun sattui paikalle. Jännä sinänsä, sillä eihän lumisateessa itsestään kuvia ottavassa ole mitään kummallista. Huomenna alkaa uusi uusi vuosi.

Onni, kerro minulle, jos tulet,
mistä minä sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta,
huulilla kuuden kevään linnut
ja naurulle tuoksuvat tuulet?

Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu
se kantaa suurta säkkiä sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää. 

(T.Tabermann)