Eräänä iltapäivänä Jalmari-kalmari -heijastin oli unohdettu roikkumaan. Pojalle niin tärkeä. Meinasin itkun tirauttaa seuraavan aamun jälleennäkemisen riemusta. Kun Jalmari ei ollutkaan hukassa!

Helsingin viikonloppu oli silkkaa lomaa, täyttä työtä ja kunnon humputtelua. Messut ylitti odotukset ja täytti matkalaukun kaikella mukavalla pikkumateriaalilla, peleillä ja kirjoilla. Mutta tärkeimpänä jäi mieleen Sinkkosen Jartsan: relax. Jari, oot mun idoli.

Ihan niin kuin olisi ollut pidemälläkin lomalla. Kolmessa päivässä ja maisemanvaihdoksessa kerkeää irtaantua taas niin hyvin, että kopiotunnusta sai maanantaina miettiä enemmän kuin sekunnin. Ihania ihmisiä, kaffea ja ruokaa. Mukaan tarttui pari ihanaa paitaa, mutta takaraivoon jäi kutkuttaan Lumin laukku siksi täydelliseksi työlaukuksi. Harmi, kun meinaa hinta olla vähän ei-niin-täydellinen. Harkitsen, josko alkaisi laittaan muuutaman kympin sivuun joka kuukausi. Sitten joskus tuo kirpaiseva hinta ei tuntuisi niin pahalta. Toistaiseksi Marimekon olkalaukku on ollut toimiva ja varmaan jo muotouttanut itselleen sopivan kolon tuohon oikeaan hartianseutuun. 

Nyt pirtelöä. Kävin näyttämässä lekurille suunpohjaan jo ennen joulua ilmestynyttä pahkuraa ja hänhän innostui veitselemään sen irti. Yngh. Nyt suu on kipeä ku viisurinpoiston jälkeen konsanaan. Pirtelöä ja buranaa ja koti-ilta.