torstai 26. toukokuuta 2011

Rai rai.




Ai mitä mulle? No normieloa. Gradun kanssa ollaan päästy jo eläintenoikeusjulistuksiin ja keksitty kovaa vauhtia kuvaavaa nimeä. Paras tähän astisista taitaa olla: Arvoissa vallitsee viidakon lait - ja Tarzan puuttuu. Ehotuksia otetaan vastaan! On reippailtu jopa niin aktiivisesti monella saralla, että välillä pitää oikein kattoa peiliin varmistuakseen, että minäkö se siinä - joukkuepeleissä pää kolmantena jalkana? Vapise, niin tekee jalatkin.

Tänään ollaan vietetty puolison kanssa laatuaikaa: tongittu vessanpönttöön jumittunutta upouutta vessaharjaa neljin käsin ja yksin pihtein. Suurin työ oli saada pidätettyä naurua, että saatais se tollo harja sieltä irti. Woi weikkoset sitä riemua olis riittäny muillekin asti, jos se oli sinne pystyyn, reunukseen, jumittunut!

Seinässämmehän vilisee Mona Ezzejä ja muita kuuluisuuksia. Keväinen ilta-aurinko oli osallisena lisäsabotaasissa, jonka lopputuloksena oli hurmaava turbohuulinen neandertalilainen hellapoliisi. Siinä se aina nyt sitten on, hellan ja hetekan välissä, niinku pitää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti