Huomasin yhtäkkiä. Että kevät. Kohta kesä. Syön ensimmäisen irtojäätelön heti kaupasta astuttuani ja ahnehdin kesän kynnystä polkemalla pyörää yhtä aikaa, kun taiteilen käärepaperia jätskituskissani pois. Nostan hetkeksi kesähepeneen kaappiin odottamaan ja kaivaudun sohvan nurkkaan potemaan valtaansa ottanutta väsymystilaa. Laskeskelen aikaa uuteen ja odotettuun: 19 päivää.

Ope täällä näyttää jo niin autiolta. Niin totta. Ja kohta sitä ei enää ole.