Ei mitään erikoista, mutta että pitkästä aikaa tavallisen hyvää. Tai onhan se aika erikoista. Erikoisen mukavia kuvia parilta viime viikolta. 

Siitä, miten voimia keräilevä syyslomalainen loikoilee autuaan onnellisena maailman parhaalla loikoilumatolla. Tai kun lomalauantain aamupalalle kokoontui rakkaita ihmisiä syömään hyvin. Ja miten oppilaiden tarinavihkot ovat jo kolmatta viikkoa hyllyllä nyt jo talviaikaan siirtyneen kellon vieressä. 

Keräilen kiireisten päivien aikana ympäriinsä kertyneitä pompuloita ja hiuspinnejä takaisin niille kuuluvaan paikkaan. Nostan kesäkengät yläkaappiin. Jaan neilikat maljakoihin. Kirjoitan kauppalistaan: kynttilöitä ja tummaa suklaata.