Hiljainen viikko. Pääsiäinen kolkuttelee ihan nurkan takana. Töissä, kahenkymennenyheksän seuralaisen kanssa, on valmistauduttu pääsiäiseen. Nautin kyllä niin siitä, että juhlapyhän lähestyessä teemaa pyöritellään ees taas monta viikkoa. Niin monesti vaikka joulun tullessa on vaan yks humps ja muka pitäis olla virittäyty jo ajatuksissakin juhlaan. Ehkä siis oikealla alalla.
Oon hurruutellu 40km työmatkoja ihan tyytyväisenä. Aamuhartauden loppuosa, ylen ykkösaamu ja muista lehdistä luettua -osio vie mukavasti uuteen päivään. Kämpiltä pitää mennä aamulla kiireen vilkkaan autoon, ettei vaan hyvä musiikki menis ohi (siis kun sellaista tulee). Skraap skraap. Aamulla on kirpakkaa kymmenen asteen pakkasta ja iltapäivällä helottaa niin kirkas aurinko. Kyllä kelpaa vaarojen ja järvien pitäjässä olla töissä nyt, kun maisemat ja kelit hellii työntekijää. Huomenna hiihtämään järvelle, tiistaina laskettelemaan. Joskus tällaistakin!
Tänään olis pitäny olla kamera mukana, mutta ei. Viikon hellyyttävin näky oli, kun koulun vieressä menevällä pyörätiellä kulki ihana mummu ja pappa. Pappa oli melko pitkä, kumaraselkäinen ja isot aurinkolasit päässä. Pappa seistä törötti jalaksisen rollaattorin jalaksilla, piti tönkkönä kiinni kahvoista - ja pieni, sisukas, mummu pukkas miestään alaselästä eteenpäin. Kyllä siinä oli rakkautta! Niin myötä- ja vastamäessä.
Äsken kävin auton kesärengasostoksilla. Tai oikeestaan kysymässä hintaa uusille kumeille, jotka pyöräytetään kelpo vanteiden päälle. Ja ihan yliarvostettua touhua tuokin. Ei kait ne renkaatkaan ole muita ostettavia kummempia. Tosin valintahan on helppo, kun ei tiedä paremmasta. Taas rasti seinään - yksi uusi asia taas suoritettu yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti