perjantai 8. huhtikuuta 2016

Neljä valkoista ruusua, kiitos. Sellaisia mahdollisimman kauniita. Sellaisia, joista mummu olisi tykännyt. Ilahtunut kovin ja hoitanut hyvin. Ihaillen ihmetellyt niitä tuvan kiikkutuolissa keinuessaan. Tasaisen turvalliseen tahtiin keinuessaan. Antaessaan itselleen vauhtia, pehmeästi varpailla pukaten. 

Pilvipäivien jälkeen pilkahdus aurinkoa ja kaulassa mummun hioma kivikoru. Voimakoru huomiseen päivään. Juhlaan, johon mummun ei enää tarvitse huolehtia etukäteen, miten hopeahiukset laitetaan. Huolet ovat jääneet.

1 kommentti:

  1. Suru ja ilo samassa lngassa.Kun langan käntää ympyräksi ne vaihtelevat sopivasti
    paikkaansa.Jaksamista sinulle.

    VastaaPoista