Mummuks tahtomine

Purin juuri matkaveskani, jossa kaikki vaatteet tuoksui aivan mummulalle. Siinä on sitte kerrassaan sitä jotakin. Voisin istua aivan työkseni siinä mummulan tuvan toisessa kiikkustuolissa ja vaan seurata rakkaitten mummun ja papan touhuja ja kuunnella niitten juttuja. Ammentaa niistä loputtomista tietolähteistä kaikkea sitä rakkautta ja elämänviisautta aina varastoonkin asti. Viikonloppuna piti välillä ihan miettiä, että oliko se sittenki jo maaliskuu, niinkö ne talviunet venähti? Aurinko helli uurastajia ja pihalla oli aikamoisia värejä. Näihin tunnelmiin on tunnelmiin on ihana palata, kun tenttikirja (jostain mukaniinkehittävästä teoriasta, jota ei voi - jopa itse opus sen myöntää - hyödyntää käytäntöön) meinaa valua nenälle sohvan nurkassa ja lukutankkaus ei meinaa maistua. Jos sitä joskus sais vain kiikustella kiikkustuolissa...sitä ennen tosin on vielä kaikkea muuta ihanaa.

Tule viäl semne aamu,

ko mää herä ilman kello oikke aikasi,

keitän ittelän kaffet, polje Monarkin kans kaupunkil,

ole oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliikke

myyjäfrouva tule töihi, päästä munt sisäl,

autta valikoittema heijä suurimma,

vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu,

Aurjoefärisek kunnolliset tukisuka,

ja merinovillasep polvelämmittime,

naapurkaupast peessik kenkä

ja paffilaatikoruskia poplari.

Mää haise eukalyptukselt,

viäm pal tila takapenkil,

hymyilen ko suamempystykorva,

mut kiältäyryn kaikest,

sano: emmää muist,

emmää jaks,

emmää ol ikä ennenkä,

ko mää olen tottunu juur näi.

Enkä meina pualtvuassatta orotta.

H.Laaksonen