Syystä lomaa eli syysloma.

Tunnollinen koululainen purkaa kressinsä lomasairastamisella, vai mitenkä se oli? No anyway, syysloma tuli ku nakutettu kalenterissa vastaan, ja mikä voi olla sen mukavampaa kuin sairastaa lomalla ihan kaikessa rauhassa. Perjantaina karautin kot'puoleen ja täytyy ihan tunnustaa, että mukavasti tässä on päivä jos toinenki hurhahtanu, vaikka mitään sen kummosempaa oo tehnykään. Laitoin ä&J:n matkaan etelänhetelmämaille, omin autonavaimen ja valtasin talon - avot! Ootappa...oliko se ennen vai jälkeen yks ku heräsin eilenki? Ei jaksaa muistaa niin kauas. Mutta tänään heräsin ja nousinki jo ennen kahtatoista, pakko joku roti saaha tähän touhuun ;). Olenki sitte hyvin rehellisesti sanottuna elbaillu, lomaillu, vetäny lonkkaa, löhönny ja nauttinu laatuaikaa me, myself and I -periaatteella. Todellisuudessa mojova flunssa heikensi taistelutahtoa het' kerrassaan, joten tyydyin sohvaperunan osaani aivan helposti.

Seuraa ei voi kyllä omasta takaa moittia liikaa, mutta on kyllä laatuseura naapurista (terkkuja!) on kyllä hyvin paikannu taas Maisterintien ja Liisantien maantieteellisestä erosta seurannutta aukkoa. Eilen kuitenki repäsin ja päätin lähtä kauppaan. Kyllä se routa porsaan kotia tuo ja niinhän siinä kävi, että nälkä pakotti sosialisoimaan kaupantädin kanssa. On joskus ennenki tullu harrastettua tuota grocery shopping on Friday night -juttua, joten tuttu homma. Tällä kertaa Prisma yllätti ja näinpä tällä tytöllä on ihanan talvinen kukka nykyjään, mikä piristytti kummasti! Pisteet Prismalle. Sitäpaitsi tämän päivänen kaupunkishoppailu laatuseurassa vei flunssan mennessään, usko tahi älä.

Huomenna aamusta loma saakin sitten hurjan käänteen, kun narina-Carina kääntää kokkansa kohti Savonlinnaa. Hui, ihanko ulkomaille olis lähössä!

Nyt, lomalle lompsis ja hymyä suupieliin! :)

Mummuks tahtomine

Purin juuri matkaveskani, jossa kaikki vaatteet tuoksui aivan mummulalle. Siinä on sitte kerrassaan sitä jotakin. Voisin istua aivan työkseni siinä mummulan tuvan toisessa kiikkustuolissa ja vaan seurata rakkaitten mummun ja papan touhuja ja kuunnella niitten juttuja. Ammentaa niistä loputtomista tietolähteistä kaikkea sitä rakkautta ja elämänviisautta aina varastoonkin asti. Viikonloppuna piti välillä ihan miettiä, että oliko se sittenki jo maaliskuu, niinkö ne talviunet venähti? Aurinko helli uurastajia ja pihalla oli aikamoisia värejä. Näihin tunnelmiin on tunnelmiin on ihana palata, kun tenttikirja (jostain mukaniinkehittävästä teoriasta, jota ei voi - jopa itse opus sen myöntää - hyödyntää käytäntöön) meinaa valua nenälle sohvan nurkassa ja lukutankkaus ei meinaa maistua. Jos sitä joskus sais vain kiikustella kiikkustuolissa...sitä ennen tosin on vielä kaikkea muuta ihanaa.

Tule viäl semne aamu,

ko mää herä ilman kello oikke aikasi,

keitän ittelän kaffet, polje Monarkin kans kaupunkil,

ole oven taka vartomas ko L. Lehtose Leninkiliikke

myyjäfrouva tule töihi, päästä munt sisäl,

autta valikoittema heijä suurimma,

vaaliampunasimma pualpunttisimma aluhousu,

Aurjoefärisek kunnolliset tukisuka,

ja merinovillasep polvelämmittime,

naapurkaupast peessik kenkä

ja paffilaatikoruskia poplari.

Mää haise eukalyptukselt,

viäm pal tila takapenkil,

hymyilen ko suamempystykorva,

mut kiältäyryn kaikest,

sano: emmää muist,

emmää jaks,

emmää ol ikä ennenkä,

ko mää olen tottunu juur näi.

Enkä meina pualtvuassatta orotta.

H.Laaksonen

Kiirus.

Kiirettä pukannu vähän suunnalla jos toisella. Joskus tuntunu, että millonkahan sitä itelle on ihan vaan tavallinen päivä. Toisaalta, onneksi mulle tämä on sitä tavallista. Tässä viime viikon parin
päivän saldoa.