Ne on näitä vaaleanpunaisia päiviä nyt. Hyllyt täynnä häähumua, mieli pitsin pehmoinen. Viikon lukujärjestyksen kohdalla on mieluisia tehtäviä: käykää papin luona, hae mekko, hae sormukset, viimeistele koristeet, hae, tuo, vie, osta, hanki, päätä...ja kaikki meidän juhliamme varten. Morsian on hierottu, ravittu, muistettu, nauratettu, itketetty, saunotettu, valmistettu. Niin ainutlaatuisia hetkiä, että purkittaisin niistä jokaisen. Sitten talven pimeimpänä aikana, arjen puuduttaessa, avaisin niistä aina yhden kerrallaan.
Että muistaisin nämä vaaleanpunaiset päivät. Siksi nytkin istun sohvan nurkassa, selaan polttareista saatuja konkreettisia muistoja, katselen kirjahyllyn reunalla olevia pitsinauhoja, marenkeja keittiön pöydällä ja mietin vielä työreissulla olevaa tulevaa puolisoani. Häntä, jonka kanssa tahdon tämän kaiken jakaa: sohvan nurkan ja marengit, juhlapäivän ja loppu elämän. Tämä morsian on valmis.
