Päivän päättyessä. Pyyhälsin rappusia alas ja seisahduin kuuntelemaan lasitetulle tasanteelle voimakasta sateen rummutusta. Sattumalta kamera mukana. Sattumalta tuoli, johon istahtaa. Sattumalta lastaan hakeva, näkemälleen hymyilevä isä.
Mutta onko sattumaa olemassa?
On se olemassa, mutta monet asiat mitkä luulee olevan vain sattumaan, onkin tarkoitettu just niin tapahtuvan...
VastaaPoistaLuin sen kirjan loppuun :) ihan kamalan surullinen kirja jotenkin ja silti aika ilonen. Hyvä.
Ehkäpä se on juuri näin! Ja usein sitä sattumaa ei sitten edes huomaa.
VastaaPoistaMukava kuulla! Omasta kirjahyllystä ei varmaan hevillä löydykään sellasta kevyttä ja kepeää :) Paitsi kesällä löysin aivan uuden kirjallisuuden lahkon nimeltä aivot narikkaan -kirjallisuus. Aika ajoin tekee ihan hyvää sellanenki
Tuota ensimmäistä kuvaa pitää aina palata uudestaan katsomaan. Jotenkin niin hieno!
VastaaPoistaKiitos Anna! Oot muuten ollu mielessä. Ois ihana nähä! Ollaan kuulolla.
VastaaPoista