Viherjää.

Viherjää. Luonto, ei vielä mieli. Keväästä, ei vielä kateudesta. Kumppareihin tarttu kevättä. Laiminlyöty Ermo nostattaa uutta versoa, vaikka miten sitä unohtaa kastella. Liekö mielenosoitukseksi ja kiusaksi. Eihän tuollaista uudestiherännyttä kehtaa nakata enää pois! Ja joulun alla ostettu rutikuiva koristeoksa pukkaa silmua. On totisesti kevät. 

On versojen aika, monien uusien alkujen hetki.


Katsastusasemalla oli ruuhkaa. Jo kuukausia sitten katsastusaikansa varanneet eläkeläispapat istua napottivat ja ryystivät kauan seissyttä kahvia pahvimoteista. Nuoret pojanklopit tulevat näemmä aina kaverin kanssa. Millon on viimeinen katsastuspäivä? kysyy täti tiskin takaa. Noo...tännään se taettaapi olla. Eläkeläispapat tuhahtelevat partoihinsa. Jono oli venynyt niin pitkäksi, että ei otettu uusia autoja. Jäi poijjaat rannalle. Sitten oli liuta muitakin kiireisiä, pikaisesti katsastusta kaipaavia, ja kaikki kaksilahkeisia. Ja mitä teki se toimistotätien lisäksi ainoa naispuolinen läsnäolija? Luki uusinta Oliviaa odotustilan sohvalla ja söi karamellia. 

Ikkuna auki ja kevättä sisälle. Väsynyttä mieltä piristi pienet lapsukaiset, joita tänään oli käymässä. Kaikki kolme, täällä asuvien eri ystäväperheiden mukulaa, oli tänään eripituisilla piipahduksilla.